hörinää - kurssikatsomosta

Jihuu! Viikonlopun heppataitokurssi saatiin vietyä kunnialla läpi. Säät suosivat, hevoset ja
ihmiset saivat uusia ideoita, ja koiravanhuskin pääsi välillä katsojien rapsuteltavaksi.
Kesäkurssin tunnelmaa parhaimmillaan!

Kurssia katsellessa kuulin monien juttelevan keskenään,
"On se niin helppoa katsoa täältä ulkopuolelta."  Niinpä :)
Katsominen on helppoa, tilanteeseen heittäytyminen ja siinä
toimiminen saati siinä oppiminen on vaikeaa.
Miten niin???






Klinikan katsominen on tavallaan olemista livenä mukana realityssä.
Osallistujien tunteisiin voi samaistua, iloa, naurua, surua, kiukkua, kaikenlaista saattaa
tupsahtaa esiin. Uusien asioiden oppiminen klinikkatilanteessa voi olla joskus hankalaa,
mutta parhaassa tapauksessa edistyksen voi kolmen päivän jälkeen ihan omin silmin nähdä!
Ainakin nyt näimme, VOU!
Me katsojat myötäelämme, ja nyökyttelemme tietäväisinä.
Noin minäkin kerran.....................

Noin minäkin joka kerta :)
Olen osallistunut monelle klinikalle hevosen kanssa ja aina on ollut
yhtä jännää. Ei niinkään ulkopuolinen paine, en onneksi jännitä
paljoakaan yleisöä, mutta omasta itsestä ei oikein koskaan tiedä.








Tarkoitan, että hevoset nostavat esiin aina uusia juttuja, valmista ei oikein tunnu tulevan.
Ja se jännittää, omaan itseensä tutustuminen.Sillä joskus voi olla,
ettei löydykään niin kivoja asioita. Ja niiden kanssa saa sitten taas painiskella.
Jaa, yiquan-ope sanoo, että elämä (tai yiquan) on kuin kuorisi
sipulia. Aina tulee eteen uusi kerros.

No, mutta takaisin katsomoon.
Ehkäpä katsomisesta tekee mielenkiintoista juuri mahdolisuus tietyn etäisyyden pitämiseen,
tarvittaessa voi hieman vetäytyä ja tuntea olevansa turvassa.
Jotkut oppivat helpommin näkemällä, toiset tekemällä tai lukemalla.
Itse oon kyllä sitä mieltä, että heppojen kanssa on vaan oltava myös tekemisissä ja se on kivaa!
Toisaalta, mitä avoimemmin antaa itsensä heittäytyä mukaan osallistujien koitoksiin,
sitä syvemmän (oppimis)kokemuksen saa mukaansa.
Luulen myös, että katsojat voivat myötäelämisellään suuresti vaikuttaa koko klinikan ilmapiiriin,
ainakin tällä kertaa koko mäki hehkui intoa ja empatiaa.
Näin me kaikki pääsemme eteenpäin.
LÄMMIN KIITOS siis kaikille mukanaolleille!