hörinää - vastakohtien maa

Espanja, tai ainakin Andalusia, jossa ollaan nyt hiukka pitempään viivytty,
tuntuu olevan äärimmäisyyksien maa. Niin paljon kauneutta, ihana ilmasto, vuoria,
merta, lunta, aavikkoa, metsiä, viljelyksiä, musiikkia, tanssia.
Ja sitten, turistialueista kyllä huolehditaan ja niitä siivotaan, mutta tavallisissa kylissä
ja teiden varsilla likaa ja jätettä heitetään luontoon ihan ilman huolta huomisesta :( 
Ehkä tämä kertoo jotain myös ihmisten asenteista?
Oman talon portti, ulkokuori pitää olla hieno ja näyttävä, ja siihen panostetaan.
Noh, Espanjan työttömyysaste on suunnilleen 20%, se tarkoittaa noin kymmentä miljoonaa!
työtöntä. Ihmisenä oleminen ei aina ole helppoa, saati sitten ilman työtä ja rahaa.

Sama äärimmäisyys toistuu heppamaailmassa. En ole missään nähnyt niin hyvin hoidettuja
ja viimeisteltyjä hevosia kuin täällä. Toisaalta teiden varsilla. jättömailla, ja kaupunkien
laitamilla näkyy hevosia, aaseja ja muuleja vaeltelemassa vapaana ( vai vain jätettyinä?)
etsimässä ruokaansa mistä nyt sen löytävätkin. En tiedä onko täällä samanlaista
eläinsuojelulakia kuin Suomessa, ja jos on, niin kuka sitä valvoo?
Samoin hevosta voidaan pitää todella hienoissa talleissa tai sitten pikkuisilla takapihoilla,
jossa ne seisovat vuosien saatossa vuoriksi kohonneiden lantakukkuloiden päällä yhdessä
kanojen, koirien, kissojen, lampaitten, muutaman sian ja nääntyneiden maatalouskoneiden
sekamelskassa.Ja kaiken päällä liehuu portilla Espanjan lippu!!!


Maalaismies saattaa olla erinomainen hevosmies. Maaseudulla ei ole ratsastuskouluja,
pre-hevosia on vähän siellä sun täällä, ja isät opettavat poikansa. Tai sitten hevostaidot tarkoittavat väkivaltaa, mahdotonta raipalla huiskimista ja loputonta piffaamista, kun pitää näyttää kavereille.......
Olen alkanut todella arvostaa näiden hevosten loputonta kärsivällisyyttä.
Tai ehkä ajan kuluessa hevoset ovat vaan vähitellen valikoituneet näin?
Ymmärrän kyllä, miksi täällä ei jalostuksessa haluta käyttää englantilaisia täysiverisiä -
niiden luonne on liian tulinen ja herkkä koviin käsiin. Jos otetaan andalusialaisen mahtava
koko ja vankka rakenne sekä luontainen liike ylöspäin lisättynä täysiverisen
räjähtävällä luonteella, niin ups :) eihän sellainen näiden setien käsissä enää pysyisi,
edes väkivallalla. Arabeja sensijaan jotkut risteyttävät pren kanssa.


Täällä ollessani olen oppinut taas kerran arvostamaan sitä sattumaa, että olen syntynyt
Suomessa, ja sitä että meillä ei onneksi ole kovin vanhaa heppakulttuuria perintönä.
Sillä nämä ihmiset ja tavat ovat ajan ja kulttuurinsa tuote, aivan kuten minä suomalaisena
olen oman maani arvojen kasvatti.
Toivon voivani ottaa oppia kaikesta kauniista ja hyvästä, mitä tämä maa tarjoaa ja
jättää sen varjoisamman puolen omaan arvoonsa.

Oikein hyvää uutta vuotta 2012 toivottaen

Kommentit