hörinää - autokorjaamolla Espanjassa

Päiväretki Sierra Nevadalle onnistui loistavasti. En sitten lakkaa ihmettelmästä

erittäin hyväkuntoisia isoja teitä täällä Espanjassa !
Meidän ei tarvinut ajaa ollenkaan Granadan kaupunkialueen läpi, reitti Sierra
Nevadalle kierteli mukavasti kaupungin laitamaa pitkin. Myös ylös vuorelle vievä
tie oli leveä ja hyvässä kunnossa, vaikka tietysti maaston mukaisesti
 mutkitteleva :)
Reilussa tunnissa olimme Vuoren ylätasanteella. Ilma oli kirkas, aurinko paistoi ja
kirpeästä tuulesta johtuen  toppatakki ja pipo olivat hyvä valinta. Ylätasanteelta
katselimme alas hiihtokeskukseen ja ja vaikka oli keskiviikko, väkeä riitti.
Pienet muurahaiset viilettivät ja kurvailivat sujuvasti rinteitä alas !

Pari bussilastillista koululaisia oli tullut liikuntapäivää?? viettämään. Jätimme
muutaman tasanteella olevan pulkkavuokraamon! väliin ja kiipesimme vielä pari
sataa metriä ylemmäs pienelle muistomerkille, sinne lasten nauru ja kirkuna
kuului kuin parvi lintuja olisi laskeutunut rinteeseen :)
Loistava ilma, hienot maisemat, herkullinen latte pikku baarissa, kannatti käydä!

Takaisin ajaessa autosta alkoi pitää erilaista ääntä. Joo, tämä siis apukuskin
mielestä. Kuski suhtautui asiaan rauhallisesti, emmekä kaahanneet. Seuraavana
aamuna ääni oli tallella, ja niimpä suuntasimme Almunecarin Peugeot-huoltoon..
Selvällä suomella ja englannilla saimme espanjansedille selvitettyä, että vika
autossa! No he olivat ammattimiehiä, ja avasivat heti sen putkenpään, jota
Jukka myös epäili...Kolme tuntia, meidän lähetettiin tiehemme.

Kaupungilla hengailun jälkeen, mikä muuten ei ollut turha retki, löysimme nimittäin
Almunecarin turisti-infon - aivan ihana vanha pikku palatsi rauhallisine
puutarhoineen - palasimme uupuneina korjaamolle.
Sitten alkoikin selvittely! Turbo, öljyt, työ, jne. Minä tyhmä luulin, että auto on nyt
korjattu, noh, autohuolloissa asiointi ei selvästikkään ole meikeläisen handussa :)
Onneksi Jukka sanoi heti, että tämä on vasta arvio, vaikka kesti kyllä vähän
aikaa, että se meni tädin ymmärrykseen :) :)
Ystävällisellä espanjansedälläkin alkoi hiki nousta pintaan, hän näki selvästi, että
tuo ei nyt ymmärrä mitään. Noh, nou problema, hänellä on englantia puhuva
ystävä. Menimme pikku toimistoon, ja hän soittaa ystävälleen, joka aika
mongerruksella selvittää, että autolla ei nyt voi ajaa, vaan se turbo pitäisi korjata.
Samaa Jukka oli epäillyt heti kättelyssä.....

Kaiken tämän hässäkän ajaksi olin laittanut Pipsan autoon. Mekaanikko oli
kuitenkin jättänyt etupenkille jonkun testerin ja kuskin ikkuna oli auki.
Siellä toimistossa selvittelyn tiimellyksen keskeytti huoltomies, joka ystävällisesti
hihkaisi meille, että perro perro(=koira), nyt se läks....
Herranjee........olimme keskellä Almunecarin kaupunkia!
Jukalla onneksi refleksit toimivat. Hän säntäsi siitä istumalta kadulle. Minä ja
huoltopäällikkö katsoimme toisiamme sanattomina..... ja sitten minäkin lähdin.
Tähyilen ylös kadulle, ei koiraa, ei miestä. Alas kadulle, ei koiraa ei miestä.
Vastapäätä oli laaja pusikko. Kadullinen taloja, kujia, koloja, piiloja,
katveita, ihania kissametsästysmaastoja.......................................................
Näin Jukan etsimässä kadun yläpäässä.......................................................
Juoksin ensimmäistä poikkikujaa alas - ei mitään. Sydän löi tyhjää...
Kyllä oli pitkä kymmenenminuutinen ja valtava helpotus, kun näin Jukan taluttavan
Pipsaa takaisin korjaamolle. LÖYTYI! Koira nyt naruun, ja takaisin neuvotteluun!
Espanjansedät pyörittelivät päitään - turistit!!

Päivän lopputulemana auto on nyt korjattavana, sen pitäisi olla valmis joskus
ensi viikolla! Täksi väliajaksi saimme juuri ja juuri hankittua vuokra-auton - mikä
on ihan oma tarinansa..............Minulle ja varmasti myös Jukalle tärkeintä kuitenkin
on, että Pipsa on tallessa ja edelleen reissussa mukana.