hörinää - oppikirja hevoselle?
Viime aikoina on tullut mietittyä paljon hevosen oppimista tai enemmänkin sitä,
miten se maailman hahmottaa. Ja oikeasti sitähän en voi kuin arvailla, hevosen
nahkoihin kun en voi koskaan asettua....
Luotan kuitenkin lujasti siihen, että hevonen näyttää siltä, miltä siitä tuntuu.
Luotan siihen, että hevonen ei valehtele kokemustaan. Josta päästään omaan
tunteeseeni, luotanko itse siihen, miltä minusta tuntuu hevonen tuntuvan :) :)
miten se maailman hahmottaa. Ja oikeasti sitähän en voi kuin arvailla, hevosen
nahkoihin kun en voi koskaan asettua....
Luotan kuitenkin lujasti siihen, että hevonen näyttää siltä, miltä siitä tuntuu.
Luotan siihen, että hevonen ei valehtele kokemustaan. Josta päästään omaan
tunteeseeni, luotanko itse siihen, miltä minusta tuntuu hevonen tuntuvan :) :)
osaanko erottaa hevosen antaman palautteen, joka voi siis olla vaikka vain tunne,
omasta tulkinnastani?? ohhohh....nyt alkaa mennä vaikeaksi.......
mutta mielenkiintoista!
Marshall Rosenbergin kirja NVC - NonViolent Communication käsittelee ihmisten
välistä vuorovaikutusta. Hän on asiokkaasti purkanut ja selvitellyt sekavassa
nykymaailmassamme erilaisia riitoja ja konfilkteja ja opettanut myös muita tekemään
samaa. Hienoa, että myös Suomessa on mahdollisuus tälläiseen opiskeluun!
Ensimmäinen vuorovaikutuksen vaihe, askel, johon jo yleensä kompastun!!!
on neutraalin havainnon tekeminen.
Esimerkiksi "vatsaansa naama kurtussa pitelevä nainen".
Mitä näen, mitä tapahtuu? Kipua? Tulehtunut umpisuoli? Alkava synnytys? Apuva!!!
Nämä kaikki ovat minun tulkintojani, eivät havaintoja. Oikeasti nainen voi olla
näyttelijä, jolla ei ole kipua, eikä tulehtunutta umpisuolta eikä hän ole synnyttämässä,
hän vain pitelee vatsaansa samalla irvistellen, luoden illusiota. Asian oikean laidan
mutta mielenkiintoista!
Marshall Rosenbergin kirja NVC - NonViolent Communication käsittelee ihmisten
välistä vuorovaikutusta. Hän on asiokkaasti purkanut ja selvitellyt sekavassa
nykymaailmassamme erilaisia riitoja ja konfilkteja ja opettanut myös muita tekemään
samaa. Hienoa, että myös Suomessa on mahdollisuus tälläiseen opiskeluun!
Ensimmäinen vuorovaikutuksen vaihe, askel, johon jo yleensä kompastun!!!
on neutraalin havainnon tekeminen.
Esimerkiksi "vatsaansa naama kurtussa pitelevä nainen".
Mitä näen, mitä tapahtuu? Kipua? Tulehtunut umpisuoli? Alkava synnytys? Apuva!!!
Nämä kaikki ovat minun tulkintojani, eivät havaintoja. Oikeasti nainen voi olla
näyttelijä, jolla ei ole kipua, eikä tulehtunutta umpisuolta eikä hän ole synnyttämässä,
hän vain pitelee vatsaansa samalla irvistellen, luoden illusiota. Asian oikean laidan
selvittämiseksi on tehtävä kysymyksiä ! Ja näin sitten vuorovaikutus sitten pääsee
vähitellen vauhtiin ja kohti seuraavia kommervenkkejään :)
Minusta saman voi loistavasti siirtää heppailuun.
Peffan päälle laskeutunutta kärpästä hännällä huiskaava hevonen ei ole vihainen,
(vaikka kirjoissa sanotaan, että vihainen hevonen huiskii hännällään)
tai takajalkaansa lepuuttava hevonen ei ole juuri potkaisemassa (vaikka potkussa
jalka irtoaa maasta).
Meillä on jostain syystä niin kova kiire tulkita hevosen tekemisiä, että emme oikeasti
anna itsellemme aikaa tehdä havaintoja, miettiä näkemäämme, uskoa silmiämme ja
tuntea, miltä hevonen tuntuu. Miksi?
Minusta saman voi loistavasti siirtää heppailuun.
Peffan päälle laskeutunutta kärpästä hännällä huiskaava hevonen ei ole vihainen,
(vaikka kirjoissa sanotaan, että vihainen hevonen huiskii hännällään)
tai takajalkaansa lepuuttava hevonen ei ole juuri potkaisemassa (vaikka potkussa
jalka irtoaa maasta).
Meillä on jostain syystä niin kova kiire tulkita hevosen tekemisiä, että emme oikeasti
anna itsellemme aikaa tehdä havaintoja, miettiä näkemäämme, uskoa silmiämme ja
tuntea, miltä hevonen tuntuu. Miksi?
Kiirekiirekiire, aina ollaan tulossa jostain
tai menossa suorittamaan jotain.
Hevonen on tässä ja nyt.
Kirjat, videot, pelit, netti, virtuaalimaailma,
maailma hahmottuu lukemisen ja näkemisen kautta.
Hevonen on tässä ja nyt, elävänä, tuoksuvana, lämpimänä, hengittävänä.
Pelko. Iso sana ja tunne. Itselle vierasta arastellaan. Pelko on hävettävää.
Hevonen on tässä ja nyt, se on arka, sosiaalinen laumaeläin, odottamassa.
Tunnetila, oman tunteen tunnistaminen niin, että se ei sekoitu ja vaikuta havainnointiin.
Sillä myös hevonen on tässä ja nyt, tuntevana.
Kirjat, videot, pelit, netti, virtuaalimaailma,
maailma hahmottuu lukemisen ja näkemisen kautta.
Hevonen on tässä ja nyt, elävänä, tuoksuvana, lämpimänä, hengittävänä.
Pelko. Iso sana ja tunne. Itselle vierasta arastellaan. Pelko on hävettävää.
Hevonen on tässä ja nyt, se on arka, sosiaalinen laumaeläin, odottamassa.
Tunnetila, oman tunteen tunnistaminen niin, että se ei sekoitu ja vaikuta havainnointiin.
Sillä myös hevonen on tässä ja nyt, tuntevana.
Hevoselle ei tarvi antaa yöksi boxiin Rashidin kirjaa tai Hempflingin videota - lue siitä
ja opettele hevostaitoja! Ihan turhaa, se osaa jo olla hevonen :)
Ehkä meidän täytyykin opetella ensin olemaan ihmisiä, tutustua itseemme ja omiin
tunteisiimme. Antaa hevosen auttaa. Sen jälkeen voi hevosen tunteen erottaa
omastaan, tehdä havainnon ilman tulkintaa, aloittaa kommunikaatio, yhdessä
oleminen ja tekeminen :) Vau, mikä mahdollisuus!
Palaan jälleen taas niin ajankohtaiseen kerran mottooni:
"Being with horses is not about man dominating the horse rather than man dominating
himself." - Nuno Oliveira
ja opettele hevostaitoja! Ihan turhaa, se osaa jo olla hevonen :)
Ehkä meidän täytyykin opetella ensin olemaan ihmisiä, tutustua itseemme ja omiin
tunteisiimme. Antaa hevosen auttaa. Sen jälkeen voi hevosen tunteen erottaa
omastaan, tehdä havainnon ilman tulkintaa, aloittaa kommunikaatio, yhdessä
oleminen ja tekeminen :) Vau, mikä mahdollisuus!
Palaan jälleen taas niin ajankohtaiseen kerran mottooni:
"Being with horses is not about man dominating the horse rather than man dominating
himself." - Nuno Oliveira