hörinää - 2012 remix

Vuosi 2012 paketissa! Mitä jäi mieleen?
Tasan vuosi sitten olimme vielä keskellä Espanjan kiertuettamme, leppeällä Cadizin
rannikolla. Pitkillä kävelyretkillä ihanalla ja talvisaikaan lähes autiolla rannalla,
tallitöissä ja herra Q:n oppitunneilla Sarah Janella, tutkimusretkillä vanhoissa
kaupungeissa.
Almunecar ja pieni räystästalomme, näin ensimmäistä kertaa miten mango ja
avocado kasvavat. Sininen Välimeri ja valkoinen Sierra Nevada.

mangopuu

Maaliskuu ja kevät Galiciassa. Kummallista, miten joku paikka tuntuu heti tutulta?
Näin kävi minulle Galiciassa, kiitos ehdottomasti myös Soilen ja Matin ystävällisen
vastaanoton. Luonto, kasvit, maisema, ehkä olen joskus jossain elämässä asunut
siellä...
Ja lisää ystävällisyyttä saimme kokea kotimatkalla, kun poikkesimme Pietin ja
Wilman luona de Paardenmaatissa.

Kotiintulo tuntuu vieläkin hämärältä, en oikeastaan muista koko huhtikuusta muuta kuin
että oli vielä ihan kamalasti lunta!
Kotiutuminen otti koville, sillä huomasin kuinka tämä maailma tulee kyllä toimeen
aivan hyvin ilman minua. Jotkut ihmiset olivat muuttuneet kaukaisiksi, ehkä sitä oli ollut
ilmassa jo aiemminkin, nyt vaan fyysinen välimatka oli todellistanut sen.
Haikeaa, ja toisaalta tunnen nyt tarvetta keskittyä oleelliseen, niihin asioihin, joihin voin
vaikuttaa.

Kesän jälkeen tapahtui paljon, Laura muutti Lohjalle ja uudet hoitohepat ihmisineen
kävivät taloksi.
On aina niin ihana tutustua uusiin hevospersooniin ja nämä kaksi kyllä ovat sellaisia
ihan isolla kirjaimella, Martti, iso mies ja Akon, pieni MIES. Jukka on menettänyt
sydämensä täysin, enkä oiken tiedä kumpaa hän paapoo enemmän :) :)
Martti on kuin leikkisä prinssi, josta ei koskaan kasva kuningasta, hän tarvitsee aina
ihmisensä tuekseen ja pikku Akon, joka on seissyt ihan hipihiljaa, kunnes vasta viime
viime aikona on vähän alkanut raottaa itseään. Luulempa, että minulla on tosi
mielenkiintoisia aikoja edessäpäin!

Nooke ja Arda

Mitä siis jäi mieleen?
Ehkä tämä vuosi oli jollain lailla olemisen päivitystä. Mikä on tärkeää ja miten voin
auttaa? Ei niinkään kuinka paljon teen, vaan millä lailla sen vähän teen minkä teen.
Olen usein miettinyt, mikä oikeastaan on minun lahjani maailmalle, uskon nimittäin
vakaasti, että jokaisella on jotain annettavaa.
Ehkä voin luoda sen kotoisan tunteen ja sallivan ilmapiirin, iloa, naurua ja kyyneleitä
kaikkea sopivassa sotkussa. Että jokainen voi olla oma itsensä. Ehkäpä :)

Kiitos siis vuosi 2012 ja tervetuloa uusi vuosi 2013!