hörinää - kehotietoisuudesta

Pitkästä aikaa mies otti ratsastuksestani videopätkän. Järkytys oli suuri,
ja talsin siitä paikasta mittaamaan jalustinhihnani... voih, samanpituiset.
Satulakin näytti olevan keskellä hevosta, joten miten voi olla mahdollista,
että toinen jalkani on ihan KOUKUSSA????
Maneesiton ja peilitön täti ratsastelee ihan eri luulossa kehonsa asennosta ja
tasapainosta kuin mitä video näyttää...apuva!!!

Kehotietoisuus on kumma juttu. Olen yli kymmenen vuotta treenannut yiquania,
joka varmasti auttaa kehon symmetrian ja keskilinjan löytymisessä. Silti hevosen
selässä istuessani olen ihan toispuoleinen, tai pikemminkin toisjalkainen, näköjään.
Onhan tietty hevonenkin alunalkaen ollut vino, mutta nyt oman vinouteni asteen
nähtyäni ymmärrän joitain asioita ratsastuksessa paljon paremmin.
Esimerkiksi tunne siitä, että oikeassa kierroksessa hevo tuntuu helposti valuvan ulos.....
no, jos se vasen jalka/lonkka (ulkojalka) ei ole alhaalla, missä on seinä?

Viime kesänä päätin venyttää vähän jalkojani ja avata lonkkia pidentämällä
jalustinhihnoja reiällä. Muutaman viikon kuluttua keho oli täysin tottunut tilanteeseen
ja jalat tuntuivat hyvältä. Ratsastavan kehon muokkaaminen ei suinkaan ole
mahdotonta, siinä vaan tarvitaan tietoisuuden heräämistä - ja vähän vaivaa.
On tosi tärkeä ymmärtää todellisuus, tämän hetken ja asian hyväksymisen kautta voin
alkaa kiinnittää enemmän huomiota jalkoihini, ja sitä kautta päästä kohti
tasapainoisempaa istuntaa. Minusta se on reilua hevosta kohtaan ja hedelmällistä
ajatellen ratsastuksen kehittymistä.

juuu...tasapainoa tarvitaan.....kaikessa! miettii Vesku

Mitä sitten on tehtävissä?
En nyt kuitenkaan ensimmäisenä ole varaamassa aikaa jalanpidennysleikkaukseen :) :)
Tästä hetkestä lähtien kiinnitän lempeää huomiota vasen/oikea tasapuolisuuteeni.
Olen oikeakätinen, joten varmasti sen takia monet asiat tulevat vaan tehtyä oikealta.
Ihan hyvin vaikkapa kahvikupin voisi nostaa tai tavaroita kurkotella hyllyltä vasemmalla
kädellä jne.
Sellaiset hetket, kun huomaan että äähh, otimpa taas oikealla tulevat olemaan arvokkaita.
Uskon aikaan ja kiinalaisissa lajeissa opetettavaan pakottamattomuuteen.
Tänään ei tarvi tulla valmista. Tavoite pysyy mielessä, kun pyydän miestäni ottamaan
uuden videon kahden kuukauden kuluttua. Sitten nähdään, missä mennään :) :)