hörinää - voihan kavio

Ei jalkoja, ei hevosta...vai oliko se ei kavioita, ei hevosta???
Noh, Arda on nyt potenut toista etukaviotaan kohta kaksi viikkoa.
Kaikki oli hyvin, mutta kengitystä seuraavana päivänä heppa näytti liikkuvan
hiukka vaikeasti ja muutaman päivän päästä se jo ontui selvästi toista
etujalkaansa. Kavio oli lämmin, ja epäilykset heräsivät.
Naulanpainama, paise, kaviokuume?

Ja ei kun kenkää irrottamaan. Onneksi mies auttoi, yhteivoimin saimme sen irti
Ardan vastusteluista huolimatta. Koipi oli tietty kipeä ja vaikka Arda on
superkiltti hän on myös kovin herkkähipiäinen näissä kaviohommissa.
Sitkeästi irrotimme naulan kerrallaan, ja Arda sai aina välillä laittaa jalkansa
maahan, ei kuitenkaan riuhtomalla.
Kavio oli kuuma, ja heppa aristeli kaikkea koputtelua...ota nyt tuosta selvä :)
Laitoin siis betadinehauteen pariksi päiväksi.

Aitasin myös ison metsätarhamme sisään pikkuisen sairasosaston Ardalle.
Ja sitten vaan odottamaan.
Hevosen sairastaminen on kyllä varsin tehokasta kärsivällisyyskoulutusta,
ainakin meikeläiselle. Positiivisen mielen säilyttäminen on oikeasti työn
takana, ja tietysti tunnen suurta myötätuntoa Ardaa kohtaan.
Muutaman päivän päästä Arda alkoi jo kävellä paremmin, eikä kavion
anturassa edelleenkään näkynyt eikä tuntunut mitään paiseen tapaista
pehmeää kohtaa. Ehkä se kuitenkin oli vain naulanpainama?

Väsäsin pehmikkeestä, muovinpalasta, jeesusteipistä ja vanhasta
välipohjasta Ardalle "lipokkaan", jonka laitoin sille tarhailua ajaksi jalkaan
muutamalla teippikierroksella. Näin talvella viritys kesti hyvin muutaman
päivän puhki kulumatta ja teippaus on helppo uusia.
Päivä päivältä kavio on tuntunut viileämmältä, ja huomenna kenkääjä tulee
laittamaan kengän takaisin paikalleen.

Välillä kyllä toivon tulisesti, että Arda voisi olla ilman kenkiä
kuten Nooke ja Aino ovat.
Ikävä kyllä hänen kavionsa ovat niin huonon malliset, matalat alle änkeävät kannat,
mitätön holvi ja ohut antura, että kengättömyys tuntuu minusta epäreilulta valinnalta.
Oikeastaan ajattelen, että jos Arda eläisi villihevosena, se olisi syöty jo
monta kertaa, eihän tuollaisilla aristavilla kapineilla pääsisi ketään karkuun.
Mutta sattuneena syntymään tänne meidän ihmisten maailmaan ja
meikeläisen talliin, otan vastuun tälle hevosyksilölle mahdollisimman mukavasta
elämästä - kengittämisestä aiheutuvista takaiskuista huolimatta.