hörinää - terveisiä laumasta

Pikku laumamme ydin on Nooken, Ardan ja Ainon muodostama trio.
Kolme tammaa ovat eläneet koko elämänsä yhdessä, Nooke ja Arda ovat
siskokset ja Aino Nooken varsa.
Täysihoitoheppoja on liittynyt ( ja jättanyt ) lauman aina silloin tällöin. Yritän
tehdä laumauttamisen :) maalaisjärkeä käyttäen, silloin kun iso alalaidun on
auki, ja hevoilla varmasti tilaa kirmailla ja tarvittaessa väistellä toisiaan
tutustumisrituaaleissaan.
Neljä vuotta sitten laumaan liittyi vanha rouva Daphne. Hänet hyväksyttiin
aikalailla mutkattomasti, sillä Iso D on rauhallinen, eikä halua sen kummemmin
haastaa muita hevosia. Pääasia on, että saa syödä rauhassa ja että Nooken
kanssa toimii yya sopimus, huiski sinä mun naamaa niin minä huiskin sun...
Luonnossa tammojen tärkein tehtävähän on syödä, että jaksaa sitten
lisääntyä :) :)

Viime marraskuussa saimme uuden täysihoitohepan, nuoren 6-vuotiaan
eestinruuna Aakonin. Pyhä tarkoitus on, että ruuna liittyisi laumaan. Koska
laidun oli jo kiinni, Konna vietti talven tammojen ison tarhan vieressä omassa
yksityisaitauksessaan. Vaikka periaatteessa haluan pitää hevoset yhdessä,
Konnan saapumisajankohta ajoi minut tämmöiseen erikoisjärjestelyyn.
Koko talven sitten tammat tutustautuivat uuteen kaveriin aidan yli nuuskutellen.
Eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun aitalangat saivat kyytiä huitovien
etujalkojen tieltä.
Herranjee sitä kiljuntaa, kun keväällä ensimmäiset kiimat alkoivat!
Lopulta väliaitakin näytti enää sellaiselta noin tuhat kertaa paikatulta aidan
irvikuvalta. 

Kylmän ja pitkän kevään jälkeen alalaidun vihdoin avattiin, ja porukka pääsi
yhteen. On ollut tosi hauskaa seurata lauman suhtautumista uuteen
jäseneensä.
Aluksi Konna talsi kohtaamaan muut avoimen ueliaasti - vihdoinkin yhdessä!
Kyyti oli kylmää.....tammat ja etenkin Nooke olivat sitä mieltä, että hui, nysse
on täällä meidän laitsalla, tuo joku uusi. Nooken jo kauan sitten uinahtaneet
äidinvaistot heräsivät myös, ja Aino joutui supertarkkailuun. Ei tullut
kuuloonkaan, että se olisi voinut käydä edes vähän nuuskaisemassa tuota
hurmaavan kiinnostavaa tulokasta.
Muutaman ensimmäisen päivän Nooke vahti Ainoa kuin pikkuvarsaa
konsanaan. Senkin jälkeen meni vielä pari viikkoa ennenkuin Konna sai tulla
viittä metriä lähemmäs.
Onneksi Konna väisteli todella kohteliaasti, säilytti tammojen määräämän
välimatkan, antoi tilaa heinäkasaltaan ja kulki aina viimeisenä lauman tullessa
ylös juomaan.
Koska tilaa on tarpeeksi, suuremmilta kahakoilta vältyttiin, mitä nyt muutamat
näykkäisyt veivät nahkoja sieltä täältä:)

 On kulunut kolme viikkoa. Lauma on hyväksynyt Konnan, ja etenkin Aino tuntuu
löytäneen siitä hyvän ystävän. Ihana katsoa, kun otan Ainon harjattavaksi ja
hommiin, Konna hörhöttelee sille, ja kun vien Ainon takaisin, se laukkaa
Konnan luo kaula kaarella hirnuen. Young love??
Hevosten ystävyys on niin kaunista ja viatonta. Ja kun hoitoheppa sitten
joskus muuttaa taas ihmisensä perässä uuteen talliin, ei vain se ikävöi
vanhoja kavereitaan vaan myös taaksejääneet ystävät surevat sitä!

Aino liehittelee Konnaa

Kaikki saavat nukkua ja syödä rauhassa. Tuntuu jopa siltä, että Konna vähän
paimentaisi tammoja. Se kulkee edelleen viimeisenä, mutta ei enää
kahdenkymmenen metrin päässä vaan ihan lähellä, edelläkulkevan peffaa
töykkien. Lauma on tainutkin saada Miehen :) Hienoa!
Minun upea kesäni jatkuu hevojen levollista elämää seuraillen.