hörinää - hyvää Uutta Vuotta 2014

Tein talliporukalle joulutervehdyksen, joka on kalenteri vuodelle 2014.
Sen valokuvissa esiintyvät kuukausittain omat rakkaat hepat, kissat ja koirat.
Tammikuun kalenterityttö on Aino, ja motto kuuluu: Aino ja unelmoinnin taito.

Vuoden alku on hyvää aikaa vähän unelmoida, ja hahmotella suuntaa tälle
uudelle vielä tuntemattomalle tulevaisuudelle. Tosin tammikuun vesisade hiukka
hillitsee toiveiden villiintymistä :)

Tai sitten ei - oikeastaan surkea sää kristallisoi ainakin yhtä tavistoivetta,
oi kosmos anna meille se Kuiva Kenttä!
Ja jotta kosmos ei nyt sentään ihan ylikuormittuisi, olemme Jukan kanssa
itseasiassa jo teoriassa sopineet ensi kesän kenttäremontista. Pintahiekka
kasaan, kaatojen korjaus, lisäosan pengerrys ja rakentaminen, katsomo-osan
korotus, uusi aita (mistähän materiaalista?), valojen päivitys, portin paikan
tuunaus, siinäkö se kaikki oli?
Edelliset kentän massiviset korjaukset tehtiin noin viisi vuotta sitten. Ahkerasta
huollosta huolimatta mukavasti rinteessä olevan kenttämme ylälaita on vaan
painunut, eikä vesi enää kulje kunnolla alas. Tästä viisastuneena laitamme
ylälaitaan lisää kantavaa kerrosta so. sepeliä ja koko alalle vielä jyrkemmän
kaadon. Painekyllästetyt aitatolpat yksnkertaisesti lahoavat, joten niiden tilalle
pitäisi löytää muu (edullinen) ratkaisu? Samoin pintaa paikallaanpitävät
tavislaudat olivat liian heikkoja, ne voisi korvata jollain tukevammalla
(halvalla) tavalla?
Mutta tämähän on jo työlistan tekemistä, takaisin niihin unelmiin :)

Suuri asia, joka on ollut mielessä jo pitkään, on uuden koiranpennun hankinta.
Pipsa on ollut perheen ainoa koira Viivin kuoleman jälkeen pari vuotta sitten.
Haluan antaa surulle ja vanhan ystävän kaipuulle oman aikansa, nyt tuntuu,
että tuo aika on täysi.
Viivin muisto on kaunis, välillä iloinen, välillä täynnä ylpeyttä
ihanasta lohtukoirastani, välillä haikea.
Ja mielessä ja elämässä alkaa olla tilaa uudelle tulokkaalle.
Yhden hölmöyden tajusin vasta äskettäin, nimittäin miksi ihmeessä steriloimme
Pipsan niin nuorena, se olisi hyvin voinut ensin tehdä meille yhden pentueen,
siis pennun :). Pipsa on nimittäin kasvanut myös aivan mahtavaksi koiraksi,
se on tosi älykäs, lempeä, iloinen ja kaunis ja puhuu kohta lauseita :) :)
Olen selaillut nettiä, ja saapa keväällä nähdä, minkälainen tulokas löytää tiensä
tänne meidän heppalandiaan???

Sitten voisi tietty toivoa sitä maailmanrauhaa, mutta oikeastaan toivon
ystävällisyyttä ihmisten välisiin kohtaamisiin. Hymy tuntemattomalle
vastaantulijalle, kaupan kassalle, vakuutusvirkailijalle, treenikaverille, omalle
hevoselle, uusille hiirenkorville, auringonnousulle, luulen, että näin voi antaa
toiselle hyvää oloa ihan ilmaiseksi ja samalla saada sitä itsekkin.
Ja ehkä luoda ihan pienen palan sitä maailmanrauhaa :)