hörinää - mitä missasin?

Klassisen ratsastuksen opettaja Craig Stevens oli ollut Ranskassa demoamassa
ranskalaisille omaa näkemystään ranskalaisesta klassismista,
Ja tässä pätkä hänen facepäivityksestään:
"I try to be kind but even a touchy horse is less fragile than the human ego. 
The so called advanced rider too often tell and do not listen.
I heard a member of the Cadre Noir explain that sometimes with a horse it is 
necessary to be hard at the start. I get that, but I also get that it should bother 
you and prompt the search for a better way. 
Hardness with the horse means you missed the chance for kindness."

Niin, Craigin mietteet saivat minut ajattelemaan kuinka vaikeaa muiden
näkökantojen hyväksyminen on. Mitä enemmän tietää ja osaa, sitä vaikeampaa
on ottaa vastaan muilta. Etenkin hevosmaailmassa, joka nojaa lujasti traditioon.
Ja kuitenkin, hevonen on sama. Tottakai jalostus on tuottanut reaktiivisempaa
luonnetta ja suuria liikkeitä, mutta ovathan ihmisetkin kasvaneet pituutta.
Hevonen on edelleen lajina hevonen. Perusta, yhteistyö kahden lajin välillä,
yksinkertaiset asiat, niistä kaikki edelleen alkaa ja niistä rakentuu ratsu, oli sitten
kyse harrastehepasta tai kilpahevosesta.
Miksei siis välillä voisi päivittää ikäänkuin back to basics?

Aikanaan oma muutos tavisratsastajasta vähän tiedostavampaan suuntaan kävi
kohtalaisen helposti (ainakin omasta mielestäni). Kaiken lähtökohtana oli suuri
rakkaus hevosiini. Mutta vaikka rakkautta oli vaikka muille jakaa, Nooken
kasvattaminen oli minulle vaikeaa, ja apua löysin luonnollisesta hevostaidosta.
Myöhemmin samaa yhteyden tunnetta ratsain antoi tutustuminen klassiseen
kouluratsastukseen ja kiinalaisiin sisäisiin lajeihin.
Ratsastusammattilaisiin verrattuna minulla EI ollut tietoa, taitoa, koulukuntaa,
kilpailumenestystä, rahaa, statusta. EI siis mitään menetettävää, Ei mitään
oksaa.jolta pudota, ja siitä syystä taidan olla aika onnekas.

Josta herää kysymys, miksi nämä edellämainitut hyvänä pidetyt asiat olisivat
hidaste asioiden hyväksymiselle (jos kerran rakastaa hevostaan)?
Mennäänkö tässä maailmassa hevonen edellä vai jokin muu asia?
"Hardness with the horse means you missed the chance for kindness."

TIETO voi olla hidaste, jos se muuttuu uskomukseksi. Tieto ja tutkimus kun
muuttuu koko ajan, hevostutkimuksia tehdään yhä enemmän ja sitä kautta tieto
muuttuu yhä yksityikohtaisemmaksi. Yksityiskohtien läpi voi joskus olla vaikea
nähdä kokonaiskuvaa, sitä hevosta, joka on aina tekijöidensä summa, siis
kompromissi.
TAITO voi olla hidaste, jos uskoo oman tapansa tehdä asioita olevan se ainoa
oikea. Etenkin hevosten kanssa, jotka ovat jokainen oma yksilönsä.
KOULUKUNTA voi olla hidaste, jos sen perinne lähtee väkivallan käytöstä. Tai jos
sen perinne on vuosien myötä unohtunut ja muuntunut joksikin muuksi. Tai jos
perinne sisältää hyvin jäykän kaavan, johoa jokaisen hevosen olisi mukauduttava.
KILPAILUMENESTYS voi olla hidaste, jos kilpaillaan hevosen hyvinvoinnin
kustannuksella.
RAHA voi olla hidaste, koska joskus saattaa kuvitella, että rahalla voi ostaa
vaikkapa taitoa. Tai jos hevonen on vain keino ansaita lisää rahaa.
STATUS voi olla hidaste, jos on noussut niin ylös, että putoaminen alkaa
pelottaa.
Myös RAKKAUS voi olla hidaste, jos kuvittelee vain sen riittävän :)

Että on tämä (hevos)ihmisenä oleminen vaikeaa. Ja niin mielenkiintoista :)
Seuraavan kerran, kun huomaan olevani kova hevosen kanssa, yritän muistaa:
"Hardness with the horse means you missed the chance for kindness."
Mitä missasin, millä hetkellä, miksi?