hörinää - willing communication

"You can get a horse to do something if you’re tough enough, just like you can 
with a human. But a willing communication is a different matter. You fix it so the 
horse can try, then you allow him to work it out. You have to give the horse that 
dignity. You make your idea become his idea." - Ray Hunt.

Kuuluisa lainaus Ray Huntilta on pyörinyt netissä viimeaikoina, ja ajattelin nyt
vähän pohtia mitä se minulle merkitsee tällä hetkellä. Aika mielenkiintoista
muuten, kuinka hyvin monet suurten hevosmiesten sanomiset kestävät aikaa.
Vuodet ja vuosisadat kuluvat, mutta hevonen on pysynyt suunnilleen samana.
Mutta Huntiin."

Tuo "willing communication" on aina kiehtonut minua jo ihan sanana. En oikein
löydä sille suomenkielistä vastinetta. Halukas Vuorovaikutus, Vapaaehtoinen
Vuorovaikutus, Omaehtoinen Vuorovaikutus, hevonen ja ihminen ovat
molemmat mukana vuorovaikutuksessa ja kumpikin osallistuu siihen
halukkaasti? Jos ihan tarkkaan ajatellaan, sillonhan koko jutun pitäisi tapahtua
kahdestaan jossain preerialla, kesyhevonen kun haetaan aina jostain
aitauksesta tai tallista "töihin" yleensä halusi se tai ei. Ehkä Hunt kuitenkin
tarkoittaa sitä yhdessäolon hetkeä?
Itse ajattelen, että ennen mitään tekemistä on tärkeää kuunnella myös
hevosen fiilistä ja koettaa löytää yhteinen aalto.
Olen omien hevojen kanssa luonut rutiinin, jolla annan hevoselle aikaa
sopeutua tilanteeseen, eli ennen mitään muuta hevo saa syödä vähän heinää
samalla kun rauhassa harjaan sen. Siinä jo voi kuulostella, mikä on
tämänhetkinen fiiliksemme, ja tarvittaessa voin omalla rauhoittumisella vielä
luoda lisää turvallisuuden tunnetta. Kummallakin on aikaa kuulostella toistaan.

"You fix it so the horse can try". 
Hevonen haastaa ihmisen ajattelemaan, ei käyttämään voimaa. Monesti
tuntuu, että ihmisillä on niin kova kiire tehdä ja suorittaa, että ajattelu unohtuu
kokonaan. Yhteisen tekemisen lähtökohdat on myös oltava molemmille selkeät,
kummallekin turvalliset. Onko hevonen terve, kuunteleeko se kevyttä riimun
painetta, osaako ihminen myödätä, pysyykö hevonen poissa ihmisen tilasta,
malttavatko kumpikaan odottaa?
Tehtävän valinnan jälkeen, se jaetaan niin pieniin osiin, että hevosen on helppo
onnistua. Silti voi olla, että meneillään oleva juttu onkin liian vaikea tai se ei ole
tarpeeksi motivoiva. Heti ensimmäinen mönkään mennyt yritys saattaa tuoda
päähän ajatuksen - no, ei se Heppa tänään halua, ja yrittäminen lopetetaan
siihen.
Sen sijaan, että tehtäisiin uusi, entistä helpompi, valmistava harjoitus.
Ajattelua, sitkeyttä! Hevonen oppii palkitsemisesta, ja kuitenkin, ikävä kyllä,
myös siitäluovuttamisesta. Tai sitten unohdetaan kiittää niistä pienistä välivaiheista
(vain 100% kelpaa) ja hevosen motivaatio kuihtuu pois. Hevonenhan ei voi tietää,
mikä se ihmisen asettama lopullinen tavoite on.
Yrittäminen tarkoittaa erehtymisen mahdollisuutta, erehtymisen sallimista.
Hyvin ajateltu on vasta :) puoliksi tehty.

"Then you allow him to work it out. You have to give the horse that dignity."
Toinen juttu, mikä saataa tuottaa ihmiselle vaikeuksia, on odottaminen. Jos
hevonen ei heti hoksaa tai käy innolla tekemään, voi olla vaikea säilyttää omaa
rauhallisuutta. Miksi sählään, mitä vaatimuksia minulla on itseäni kohtaan, miksi?
Ymmärtääkö Heppa todella pyynnön? Onko se tarpeeksi selkeä ja helppo.
Pystyykö hevo siihen fyysisesti? Turha ruveta usuttamaan ja hääräämään lisää.
Hevonen voi turhautua ja jopa muuttua kärttyisäksi.  Myös hevoselle täytyy
antaa aikaa miettiä, kokeilla ja oivaltaa.

Intopiukeankin kanssa on ensin koitettava vaan rauhoittua. Arda ainakin on
niin innokas kaikkeen, että sen kanssa saan käyttää aikaa vain olemiseen ja
hengittelyyn. Oman rauhoittumisen oppimiseen olen tehnyt paljon töitä :)
Ardan kanssa yritän toimia niin, että palkkaan myötäämisellä
oikeasta tekemisestä ja namilla rauhottumisesta (jos nyt namia käytän).
Arda on kova tarjoamaan kaikenlaista, kunhan itse olen hereillä, voin sieltä
sitten napsia oikeita hetkiä (minun kannaltani ajatellen).
"You make your idea become her idea."

Minulle rakkaus tarkoittaa toisen kunnioittamista, turvallisuutta, halua pitää
hauskaa ja nauraa yhdessä, oivaltaa ja oppia, omaa tilaa, omaa aikaa,
luottamusta, tukea ja apua tarvittaessa.
En odota, että hevonen rakastaisi minua ihmisen lailla, sehän on hevonen :)
Toivon kuitenkin, että tähän lajienväliseen yhteiseloomme kuuluu molempien
hyvinvointia edistäviä asioita, kuten turvallisuus, kunnioitus, hauskanpito,
oivaltaminen ja auttaminen. Hevonen ei ainakaan nykytietämyksen mukaan
ajattele tämmöisillä käsitteillä.
Siksi voin yrittää rakentaa vuorovaikutusta Ray Huntin ajatus mielessäni.

"A willing communication is a different matter. You fix it so the horse can try, 
then you allow him to work it out. You have to give the horse that dignity. 
You make your idea become his idea." 

Tätä toivon tänään :)