hörinää - kouluratsastuksen kuluttajana

Maaliskuu alkaa ikävästi pöhisten.
Somessa kohistaan Suomessa yksityisessä kouluratsastusvalmennuksessa
tapahtuneesta hevosen hyvän tavan vastaisesta koulutustilanteesta.
Ja hyvä, että kohistaan. Videon perusteella tapahtunut ei varmasti ollut
hevoselle mieluisa kokemus, ja Suomen eläinsuojelulaissa kielletään kivun ja
stressin aiheuttaminen hevosen koulutuksessa.
En ole kilparatsastaja enkä valmentaja mutta kouluratsastuksen seuraajana,
kuluttajana ja upeiden hevosten ihailijana nämä minuutit aiheuttavat
ahdistusta.

Minua näkemäni video suretti ja vihastutti ja turhautti. Jos muutaman minuutin
setin jälkeen hevonen on niin lukossa, ettei se edes pysty ottamaan
sokeripalaa, täytyy jossain olla jotain vikaa.
Mieleen nousi tuhat kysymystä, päällimmäisenä....

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä moista edes videolta nähdessään?
Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ollessaan paikalla?
Mitä voi tehdä, että tuollaista ei enää tapahtuisi?
Miten osalliset saataisiin ymmärtämään tekemänsä virhe/vääryys?
Miten voi estää tämmöisen epäeettisen koulutustavan kopioinin?
Miten modernimmat koulutustavat tulisivat yleiseen tietoisuuteen ja
tavoittelemisen arvoiseksi?
Miten kestän maailman epäoikeudenmukaisuutta viattomia kohtaan itse
sekoamatta?

Kysymyksiin ei ole kattavia vastauksia - jos olisi niin olisinhan jo jeesus tai
buddha ainakin.
Mutta.........

Olen kaksi kertaa elämäni aikana kyseenalaistanut koulutustilanteen
(horsemanship-klinikoilla). Näistä oppineena voisin ainakin (jos olisin paikalla)

1) pysyä rauhallisena ja
2) esittää järkevän kysymyksen (ja sillä tavalla saada tilanteen hevosenkin
    osalta poikki), miksi jotain mielestäni tyhmää/turhaa/epäloogista tapahtuu?
3) voisin myös kertoa Suomen eläinsuojelulaista ja
4) voisin kysyä kouluttajalta, haluaako hän, että videoin koulutusta?

Varmasti kaikessa koulutuksessa kuten elämässä yleensäkin tullaan aina
tekemään virheitä, eikä vääryyksiltä voi välttyä. Elämä vaan on.
Kuitenkin elämä on myös oppimista ja edistystä. Jos joku tutkija ei olisi joskus
unohtanut petrimaljojaan pöydälle, penisilliiniä ei olisi koskaan keksitty.
Tahattomasta virheestä siis opittiin paljon.

Kysymys kuuluu siis, mitä tästä onnettomasta koulutustapahtumasta
voisi oppia?

Hevosmaailman argumentointi, "tämä on yleinen käytäntö"  on aikansa
elännyt. Voisiko siis omia tietoja päivittää ajantasalle? Voisivatko ammattiin
valmistavat oppilaitokset päivittää opetusmateriaalinsa?
Eläintenkouluksen oppimisteoriat eivät suinkaan ole mitään salaista tietoa
eivätkä avaruustiedettä, kun niitä kerran ihan tätikin ymmärtää.
Onneksi SRL on ainakin reagoinut nopeasti ja toivottavasti saa aikaan
läpinäkyvän ja reilun selvityksen.

Välimatka ammattikilparatsastuksen ja harrasteratsastajan maailmojen välillä
on valtava. Kuluttajana en kuitenkaan halua maksaa horseshowlippuja
nähdäkseni ahdistuneita ja epäeettisesti koulutettuja kilpahevosia. Haluan
ostaa onnellisen kanan munia, nähdä niitä kauniisti koulutettuja hevosia.
Ihailla niin Valegroa, Charlottea ja Carlia kuin kotimaisiakin tähtiä, ostaa lippuni
ja käyttää sponsoreiden palveluja. Kuluttajana voin valita muutakin....