hörinää - hevosen minä

Aaaapuua, kyllä toukokuu on mennyt sellaista vauhtia, että ikävä kyllä
kirjoittaminen on jäänyt vähän taka-alalle :( .....  nyt tulee korjausta asiaan.
Ystävät kävivät yllätysvierailulla, ja keskustelu kääntyi tietysti - hevosiin :)
Jossain välissä sivuttiin käsitettä hevosen "oma itse".

Tosi mielenkiintoista!
Mitä tämä tarkoittaa? Mikä se oma itse on?
Kuinka hyvin hevonen ymmärtää oman itsensä (varmaan tätäkin on tutkittu)
vai tarkoitetaanko omalla itsellä ihmisen käsitystä hevosen persoonasta?
Aloin kovasti miettiä, että kuinka hyvin oikeastaan voi hevosensa tuntea.
Tai oikeastaan, kuinka hyvin voi ketään ihmistäkään tuntea? Tai itseään?
Mitkä puolet persoonasta on helpompi hyväksyä omaksi itseksi ja mitkä ei?
Ja sitten on vielä tempperamentti, yksilölle tyypillinen tapa reagoida asioihin.

Hevosen persoonaan vaikuttaa geeniperimä, emältä saatu käyttäytymismalli,
ihmisiltä saatu kohtelu ja koulutus, elinolosuhteet, terveys/sairaus, kaikki.
Näin paljon muuttujia tarkoittaa myös lukemattomia mahdollisuuksia hevosen
persoonan kehittymiseen. Välillä kuulee sanottavan, että autetaan hevosta
kasvamaan parhaaksi omaksi itsekseen. Missä vaiheessa se kasvu on valmista?

Omasta mielestäni, ei koskaan :)
Sillä koko elämänsä ajan myös hevonen kasvaa ja oppii ja muuttuu, ja voisi ajatella,
että sen persoona kehittyy vuorovaikutuksessa kulloiseenkin tilanteeseen.
Myös hevosen tempperamenttiin ihmnen voi halutessaan yrittää vaikuttaa, vaikkapa
arkaa hevosta tukemalla, tai hidasta reagoijaa motivoimalla.

Ja kuinka paljon hevosen oma itse saa sitten vaihdella?
Tottahan tyynesti elämään ja ihmisiin suhtautuva eläin on helpompi käsitellä
ja tuntuu varmasti turvallisemmalta kuin hätäilevä hössö :) Ja luultavasti jokaisen
nykyisin hevostaan pitävän tavoite on; mahdollisimman vähän stressiä niin yleisesti
elinolosuhteissa kuin koulutuksessa. Jotkut puhuvat jo lowstress groundworkistä.

Ajattelen vaikkapa vanhaa estetykki eläkeläistä meillä.
Jalostus tuotti hienon hyppääjän joka todella nautti hommasta. Elämä ja ihmiset
vaikuttivat terveyteen, nykyisillä kinnerpateilla ei enää hypellä. Silti esteen nähdessään
muori kiihtyy, sen ryhti kohoaa, korvat ovat hörössä, sieraimet nuuhkivat toiveikkaasti.
Luulen, että sen oma itse haluaisi hypätä. Terveydellisistä syistä siitä on kuitenkin
luovuttu (ja nykyisin mammaa motivoidaan hyvällä menestyksellä porkkanaharkoilla).
Vaikka tämä hevonen on kentällä todella rauhallinen, esteen nähdessään se innostuu.
Ja kumpikin puoli kuuluu erottamattomasti sen persoonaan.

Lauman lempeä arka tamma puolustaakin varsaansa raivokkaasti.

Stressiherkkä saattaa epätyydyttävissä oloissa kehittää sijaistoimintoja.

Tarkoitan tällä, että minusta hevosen oma itse on paljon muutakin kuin se,
miten sen toivotaan käyttäytyvän ihmisen seurassa. Ja persoona jatkaa
kehittymistään koko elämän ajan. Eikös ne vanhat ole aika viisaita :)
Jos koulutus stressaa, silloinhan tekemistä täytyy muuttaa. Stressiraja kertoo kuitenkin
jotain juuri tämä hevosen persoonasta, sen tempperamentista ja herkkyydestä
reagoida mitä ikinä ihminen onkaan sitten tekemässä.
Mielenkiintoista!

Että kiitos ystävät, tulkaa taas, tädinkin persoona saa virikkeitä ......