hörinää - jarru päällä

Hevosihmiset arvostavat yleensä hevosen omaa moottoria, sen eteenpäinpyrkimystä.
Eteenpäinpyrkimys antaa mahdollisuuden työstää hevosen kehoa tavalla, jonka
lopputulemana on toivottavasti kauniisti ja helposti itseään ja ratsastajaansa
kantava hevonen. Eikä mikään ole ihanampaa, kuin ratsastaa kevyitä apuja
kuuntelevan hevosen kanssa.

Olen sattunut tapaamaan myös ihmisiä, jotka, kumma kyllä, tarkoituksella
jarruttavat edestä. Tarkoitan, että maastatyöskentelyssä ihminen jarruttaa
tarkoituksella vauhtia hiljentääkseen, suuntaa vaihtaakseen tai pysäyttääkseen
hevosen kokonaan.
Miksi ihmeessä edestä?

Hevosten kesken blokkaaminen on hyvin dominoivaa kielenkäyttöä.
Mikä tarve meillä ihmisillä on puhua hevosillemme niin?
Jos hevonen sulassa sovussa ja kaikessa yhteistyössä tekee mitä pyydetään,
kävelee, ravaa tai laukkaa, miksi sitä pitää siitä hyvästä sitten kohdella epäkohteliaasti?
En voi ymmärtää :( :(
Jos hevonen on pelästynyt, ja pakoreaktio on päällä, (miksi? onko käytetty liikaa
energiaa?),niin eihän siinä paineen lisääminen silloin auta
..........vaan vähentäminen....

Muutamia huomioita...
Ensinnä vauhdin hiljentäminen.
Jos hevonen kuuntelee herkästi energiaa, sitä on luultavasti helppo
liikuttaa eteenpäin. Eli saattaa olla, että se alkaa ymmärtää eteenlaitetun energian väärin,
jarru muuttuukin lisäpaineeksi, tosin edestäpäin, ja hevonen tuntee jäävänsä
puun ja kuoren väliin ja senkun lisää vauhtia päästäkseen tilanteesta.
Mitä heppa tässä tilanteessa oppii?
Että edestä tulevasta paineesta selvitään juoksemalla siitä läpi.
Mistä seuraa, että sitten, kun on suitset, myös kädestä rynnitään läpi? 
Toivoisin niin, että kaikki tekeminen hepan kanssa olisi johdonmukaista,
ja että yksi asia loisi perustaa seuraavalle......
Vauhdin hiljentämiseen on niin paljon muitakin mahdollisuuksia!

Toiseksi suunnan vaihtaminen.
Jos hepan kulkusuuntaa vaihdetaan blokkaamalla, se luultavasti kääntyy
nenä aidan kautta. No mitä sitten?
Tässä menetetään loistava tilaisuus vähän jumpata sisäkylkeä ja saada luonnostaan
aikaan pieni taivutus. Itse asiassa oma heppa tekee joskus jopa laukanvaihtoja,
jos sen pyytää laukassa vaihtamaan suuntaa sisäkautta. Hauskaa ja hyödyllistäkin!
Toisekseen blokkaaminen on rumaa kielenkäyttöä, olen myös tavannut hevosia,
jotka ovat pahoittaneet mielensä moisesta,
eikä ihmisen kanssa tekeminen enää tunnu niistä kivalta.

Kolmanneksi pysäyttäminen.
Taas haluaisin kysyä, miksi?
Ok, esim. tuttu ratsastusterapeutti kertoi, että työssä on joskus tärkeää
olla varma, että heppa todella pyydettäessä pysähtyy.
Noh - omille hevosille olen ihan erikseen opettanut pysähtymismerkin,
jonka aluksi aina palkasin namilla. Ja olen myös tehnyt selvän eron, että
käytän pysäyttämismerkkiä vain, kun hevonen on liinassa, en koskaan irrrallaan
olevan hevosen kanssa.
Tällä tavalla yritän antaa hevoselle mahdollisuuden kertoa omista tuntemuksistaan
silloin, kun hengaamme yhdessä vapaana.
Ja kyllä ne kertovatkin :), josta taas minä sitten voin tehdä johtopäätöksiä ja
tarvittaessa muuttaa omaa tekemistäni!

Kaikessa tekemisessä, oli hevonen sitten irti tai liinassa - tai missä tilanteessa vaan :)
eteenpäinpyrkimyksen lisäksi toinen tärkeä asia on, että niin hevonen kuin
ihminenkin säilytämme iloisen rauhallisen mielen.
Siispä hengitetään samaa ilmaa, ja tarkkaillaan koko ajan, että se mitä pyydetään,
tuntuu myös hevosesta miellyttävältä!
Kun hevonen liikkuu mielellään, voi ihan nahoissaan tuntea sen ilon ja voiman.
Jarru pois, tätä toivon tänään.