hörinää - golfkylästä

Noniin, matka jatkuu, ja nyt sitten asumme Costa Ballenassa, Valasrannalla.
Tämä on ihan uskomaton paikka.
Kahden pikkukaupungin, Rotan ja Chippionan väliin joku on joskus keksinyt tehdä golfkentän,
ja vähitellen sen ympärille on kasvanut Costa Ballenan valtava (golf)kylä.
Hotelleja, huoneistoja, rivi- ja pienkerrostaloja, kaikki on siistiä, vastamaalattua ja vihreää,
kaikkialla kukkii, joka paikassa hyörii puutarhureita ja maalareita ja monenmoista huoltomiestä (työpaikkoja!). Jätteiden kierrätys on hoidettu mallikelpoisesti, on pullot, paperit, biojäte jne.

parvekenäkymiä
Golfkenttä on tietysti! hieno, palmuja ja lampia ankkoineen ym. mutta myös kaikkeen muuhunkin ympäristöön on satsattu. Katujen aidat kukkivat, on puistoja, myös ilmainen
WIFI - puisto,lampia ja lenkkipolkuja. Ja aivan upea ranta!
Hassua, että kaikki on niin kaunista, vain ihmiset puuttuvat.....
Onko nyt sitten niin talvi, lämpöä sellaiset +15-20C, että ihmiset pysyvät kotonaan vai mitä,
mutta täällä on todella hiljaista. Asumme kolmekerroksisessa pienkerrostalokompleksissa
ja taidamme olla tämän huushollin ainoat asukkaat tällä hetkellä????
Parvekkeen ikkuna on kentällepäin, ja siellä sentään menee koko ajan joku kärryjään kiskoen.
Itseasiassa minua ei hiljaisuus suinkaan haittaa, se on vaan jotenkin epätodellisen tuntuista,
puitteet huomioiden :) :)

Epätodellista on myös, että, siinä missä Costa Ballenan alue loppuu, alkaa sotkuinen joutomaa,
siellä täällä kasvihuoneita ja matalia taloja korkeiden kaisla-aitojen takana.
Asunto on moderni, ikeakalustettu, ja ai kun onkin kiva tiskata astioita, kun pesuvettä ei tarvitse
erikseen lämmittää! Täällä on jopa tiskikonekin, mutta vielä ei ole saatu sellaista sotkua aikaan,
että konevoimia olisi tarvittu. Pikkukatumme on vartioitu, ja auton voi huoletta jättää kadunvarteen.
KAIKKEA on siis yritetty ajatella turistien viihtyvyyden hyväksi!


la quinta arce-kompleksi

Aamulla käytiin eka kertaa lähikahvilassa, ja Jukka antoi lompakkonsa ja sanoi,
että käy maksamassa.No siinä sitten rahoja kaivelemaan, 4,30, mutta kolikkoja ei ollut
niin paljon, enkä löytänyt seteleitä mistään.
Hiki nousi otsaan ja yritin selittää, että hetki vaan, ja ehdin jo viittelöidä omistajarouvalle,
että sopiiko, että tiskaan, kun taakse ilmestyi vanhempi seniorita, joka ystävällisesti ilmoitti,
että satuuhan tuota, ja että hän voi maksaa nämä kahvit ! Herranjee!!!!
Onneksi Jukka saapui pelastamaan tilanteen ja rahat löytyivät omasta lokerostaan, tietysti.
Lopuksi kuitenkin ymmärsin omistajan puheesta, että olisit voinut tulla huomennakin
maksamaan. Nou problema :)

Vielä täytyy ihailla rantaa, kilometritolkulla valkoista hienoa hiekkaa, kyllä tää varmasti
ainakin 20km pitkä on, ellei pidempikin. Meri tässä kohdin on siis Atlantti, ollaan Gibraltarin länsipuolella. Eilen illalla myöhään täysikuu paistoi, kehrääjälintu hyrräsi, ja aaltojen tasainen keinunta kuului kämpille asti.
Aamulla Pipsa oli rannalla pitkässä narussa ja pääsi juoksemaan vaihteeksi oikein kunnolla!
Kyllä se näyttikin nauttivan!
Tässä siis kahden ekan päivän vaikutelmia - bueno, etten sanoisi :)

Kommentit