hörinää - doma vaqueran opissa

Herra Kiiski, juu, on hänellä joku hieno espanjalainen nimikin, jota en osaa lausua
enkä kirjoittaa, on 7-vuotias valkoinen andalusialainen ori.
Herra Kiiski (siis minulle) onkin aikamoinen silakka, tarkoitan, että korkeudestaan
huolimatta (noin 170cm ainakin) ei mikään leveäselkäinen. Ja jalkaa riittää.
Täytyy olla rehellinen, Kiiski on harvinaisen leikkisä ja älykäs hevonen, koko ajan
pitäisi olla jotain suussa, jos ei meikeläisen sormet niin riimunnaru ainakin. Siis
kertakaikkisen ihana!
Hän on ollut Sarah Janen tallissa nyt noin puolisen vuotta edelleen koulutettavana
klassisempaan suuntaan.

Herra Kiiski on nimittäin alunperin doma vaquera-hevonen. Siis kuten
western-hevoset  koulutettiin karjahevosiksi, mutta nykyisin on kaikenlaisia
kilpailuluokkia, samoin Espanjassa kilpaillaan doma vaquera-luokissa.
Hevoset esittävät käyntiä, ravia, lisättyä ravia, laukkaa, vastalaukkaa, piruetteja,
peruutusta sellaiset 30m putkeen, näitä ainakin näin yhdessä esityksessä.  
Tärkeää on nopea reagointi, vauhti ja näyttävyys, hevosten pitää olla salamana
tekemässä, mitä pyydetään. Sen enempää en arvosteluperusteista ikävä kyllä
tiedä :)

Olen nyt muutamia kertoja saanut ratsastaa tällä hauskalla velmuilijalla, herra
Kiiskellä. Ensimmäinen kerta oli aikamoinen. Kiiski odotti tietty kärsivällisesti, että
täti kampeaa selkää, mutta sitten mentiin..... käynti nopeaa, ravi vielä nopeampaa
ja auta armias kun kerran laitoin oikean jalan liian tukevasti kiinni - herra Kiiski
vetäisi niin nopeasti piruettia vasemmalle, että täti oli melkein maassa.....
Noh, onneksi Sarah Jane oli koko ajan auttamassa, ja antoi hyviä neuvoja, ja
lopulta pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen suunnasta ja vauhdista!
Tämä älykäs hevonen yritti vain koko ajan toteuttaa sen, mitä minun kehoni kertoi
hänelle - itse en vaan ollut tietoinen siitä.

Eli herra Kiisken (ja Sarah Janen!) oppitunnit ovat olleet todella antoisia.
Tämä hevonen on NIIIIN herkkä istunnalle, NIIIIN älykäs ja yritteliäs, että olen
joutunut todella tarkkailemaan omaa kehoani, omaa istuntaa ja omaa reagointia.
Perisyntini, alaskatsominen, on Herra Kiiskelle myrkkyä. Aina kun muista katsoa
eteenpäin, kaikki sujuu paljon pehmeämmin ja ylöspäin. Painopisteeni siirtyy siis
himpun verran taakse, ja laukannostot ovat tosiaan ylämäkeen ja laukka-ravi
siirtymisissä Kiiski saa tilaa tuoda pitkät takajalkansa alle.

Minusta on todella liikuttavaa, kuinka Kiiski yrittää toteutta pienimmätkin kehoni
viitteet. Kerran aikeeni oli vain pysäyttää ja nollata tilanne, kun Kiiski ajatteli että
aha, piaffia, jaa eikö, tarjotaan siis espanjalaista käyntiä!
Täti vaan jarrutti liikaa istunnalla.....
Ja mikä on kaikein ihaninta, Herra Kiiski säilyttää koko ajan positiivisen ja
pehmeän ilmeensä, tädin toilailuista huolimatta.
Mikä upea Hevonen!

Kommentit