hörinää - yritteliäs hevonen



Minulla on tosi yritteliäs hevonen, Arda on oikea puuskupuh sanan varsinaisessa
merkityksessä. Ei ole mitään niin ihanaa kuin ratsastaa tämmöösellä tyypillä -
vai onko?

Ihan pienestä asti Arda on tykänyt ihmisistä, ollut vilkas ja utelias, oppinut nopeasti.
Lisäksi se on niin superherkkä ja hemmetin kaunis! Oikea sydäntensärkijä :)
Olen yrittänyt kasvattaa sitä tätä luottamuksen ja kunnioituksen tietä seuraillen.
Samalla Arda on kasvattanut minua, koittanut tasoittaa äkkipikaisuutta, opettanut
ymmärtämään energiaa ja sen hallintaa.
Kun se perhosenkin keveys riittää, ja toisaalta joskus vain hengittäminen.
Ja sitten yhtenä päivänä uusi ruoho on taas niin vihreää, että ainoa mitä voi kuulla on
se kutsuva tuoksu (vaikka täti roikkuu narun päässä).......hih....eihän se muuten olisi
Hevonen :)

Tämmöisen elohopean opettaminen ratsuksi on ollut niin hauskaa - yleensä.
Haasteena minulle on ensinnäkin Ardan valtavan nopea ajatuksenjuoksu, se oppii
asioita todella helposti. Eli heti ensi yrittämällä kannattaa tädin harkita, mitä on
tekemässä.























Tästä muistuukin hyvä esimerkki, jota usein kerron.
Arda oli vielä nuori hevonen, taisi olla sen nelivuotiskevät, kun olin valmistelemassa
sitä kentän laidalla juoksutusharkkoihin. Olin siinä niin keskittynyt johonkin remmin
tarkisteluun etten yhtään huomannut, kuinka talon peltikatolta tuli lumet alas. Kamala
ryske ja jytinä! Mutta koska meikeläinen ei moiseen jylyyn reagoinut, ei se
Ardastakaan ollut silmäripsen rävähdyksen arvoista.  Eikä ole tänä päivänäkään. Ja
tiedän monia hevosia, jotka todella pelkäävät esim.maneesin katolta tippuvaa
lunta.Tämä onnistuminen oli vahinko. Minulle se opetti, kuinka mahtava väline on
esimerkin voima.

Ja sitten taas, viime viikolla ratsiopeni Rauni teetti meillä pysähdys-kaksi askelta
taakse-kaksi askelta eteen-pysähdys-harjoitusta. Uuuh..
Muutaman peruutuksen jälkeen Arda oli sitä mieltä, että tää homma jo osataan, mitä
sä nyt enää pyydät! Ja heittäytyy se kaksiKYMMENTÄ askelta taakse..
Opetus: lopeta ajoissa :)
Mielenkiintoista, miten hevonen ajattelee ja liikuttavaa, kuinka se yrittää. Upea tunne,
kun se vastaa hienoisiin istunnan muutoksiin omaa asentoaan muuttamalla.
Tämmöinen on niiiiin hienoa!. Löytää kunakin päivänä aina uudestaan se yhteinen
olotila, jossa on hyvä olla, ja samalla päästä taas muutama askel tiellämme
eteenpäin (siis kaksi askelta taakse.....)

Joku väitti kerran, että rotschildiläiset ovat turhan herkkiä harrastehevosiksi?
Vai älykkäitä? En kyllä allekirjoita!
Eihän näin ihanaa ole toista, paitsi sitten kaksi muuta hevostani. Mutta se on sitten
toinen tarina :) :)