hörinää - eeronreiästä



Kerrompa vaihteeksi siitä eeronreiästä!
Ollaan nimittäin kasvatettu puutarhan rajalle kuusiaita, ihan vaan metsästä
haetuista taimista, mutta kaiken taiteen sääntöjen mukaan kuitenkin.
Aitaa on leikattu säännöllisesti kapeaksi, rikkaruohot myllätty juurelta ja kyllä
siitä onkin kasvanut kymmenessä vuodessa oikein kaunis näkösuoja!

Kunnes sitten toissatalvena lumiauraajamme Eero siipaisi kauhallaan aika
viillon aitaan, vahingossa tietysti, ja reikähän siihen lopulta tuli, oikea
eeronreikä.




















Aluksi otti kyllä päähän aika lailla, kuusiaita pilalla.
Viimeistään keväällä, kun kuolleet kuuset leikeltiin neulasensa karistaneena
lopullisesti pois. Reikä näytti ihan toivottomalta.
Muutenkin meikeläistä aina kauhistuttaa puiden karsiminen, saati sitten
kaataminen. Ne ovat kasvaneet paikallaan niin kauan ja hitaasti, suurin osa
nähnyt paljon minua enemmän, ja sitten ne pitäisi kaataa jonkun tien tai rajan tai
sähkölangan tms vuoksi pois! Vastustelen viimeiseen saakka....

Oli mikä oli, aikani reikää katseltuani päähän pälkähti käydä naamioimaan sitä,
edes pihan puolelta. Eikö se sananlaskukin sano, että ei hätää, huonon
arkkitehtuurin voi aina peittää kasveilla?
Vajasta löysin vanhan kärrynpyörän ja tarhasta hevojen valmiiksi kuoriman
tukitolpan. Valkoista terassiaitaamme vasten kasvoi kaunis huiskuangervo,
jonka kukinta ei oikein päässyt oikeuksiinsa vaalealla taustalla. Vihreä
kuusiaita olisi sille tosi hyvä! Samoin takapihan tuija oli jättänyt kasvaessaan
raidalliset kuunliljat melkein allensa, nekin saisivat paremman ja valoisamman
paikan kuusiaidan tilkkeenä. Sommitelma viimeisteltiin sinisellä klematiksella
ja muutamalla salkoruusulla......








Ja voila, reikä alkaa
hiljalleen pienentyä,
kuusella on mahtava
kasvuvoima.
Puutarhan puolella
perennaistutus on reilussa
vuodessa peittänyt kolon
mukavasti.
Todellakaan,
en kellekään toivo
samanlaista tapausta,
mutta meillä
siitä selvittiin näin :)