hörinää - there's a new man in town..
"nyt on lokakuu ja minusta näkee sen"
Juice tietää mistä puhuu, lokakuu on kyllä välillä ihan törkeän surkeaa,
eikä mennyt syyskuun loppukaan herkulta tuntunut.
Viimevuotiselle matkalle lähdön vuosipäivä lähestyy, se tuo mukanaan
muistoja... sitä jännitystä ja lopun ajan hässäkkää, epätietoista toiveikkuutta.
Olen myös viime päivinä ajatellut paljon vanhoja ystäviä, Anista ja Viiviä.
Mitä lahjoja olenkaan saanut, sellaisia ihania rakkaita, olen kiitollinen ja
samalla kuitenkin vähän kierin ikävässä. Vaikka ystävä kerran sanoikin,
että ikävän kyyneleet ovat kauniita.....
ripsiväri on silti poskilla, ja olen panda :) :)
Mutta ei tämä elämä ihan alavireessä ole.
Tallissa on nimittäin uusi MIES! Juuuu...
Uusi täysihoitoheppa on valloittanut kaikki loistavalla persoonallaan.
Martti muutti meille elokuun puolessa välissä ja aloitimme
"uuden hevosen kotiuttamisoperaation".
Meillähän yritetään pitää hevoset aina toisten kanssa yhdessä, sosiaalisia
heppakontakteja ei korvaa mikään. Koska tiesin Martin ruunaksi, alustavana
suunnitelmana oli laittaa se yhteen suokkipariskuntamme Hoksun ja Veskun kanssa.
Suokkien tarha jaettiin välilangalla kahtia ja ensimmäiset kaksi viikkoa
Martti tutustui tuleviin tarhakavereihinsa aidan takaa.
Heti ensimmäiseksi tuli tunne, kuinka herkkä ja ystävällinen, ja toisaalta jopa
pelokas, tämä siljaserenaden kokoinen kimo on. Sen rinnalla suokit näyttävät
ihan poneilta :) Aivan ihana hevonen tallinpitäjälle päivittäisiä rutiineja ajatellen.
Jopa se pää, jota alussa varmuuden vuoksi täytyi pitää katonrajassa, on viime
päivinä nätisti aamuisin laskeutunut etsimään riimua täältä ihmisten
korkeudelta. Ja sitten päästään heti ulos aamuheinille!
Noh, loimituksen alkaessa tulee varmaan vähän olemaan harjoittelua loimen
pään yli pujoituksessa.....jaa miksi? Rutiinit, rutiinit.
Tädin aamu-uniset silmät ja kankeat sormet haluavat näprätä kaiken maailman
lukkoja ja solkia niin vähän kuin mahdollista.....
Martin pari ekaa viikkoa siis kului uusiin ystäviin, ihmisiin ja ympäristöön
totutellessa. Myös ruokinta päivitettiin liikuntaa vastaavaksi ja koska meillä
syötetään osaksi esikuivattua, siihenkin totuteltiin pienin annoksin.
Kun kaikki alkoi tuntua ja näyttää rauhaisalta, väliaita pois ja voila, pikku lauma
pääsi tosissaan tutustumaan.
On kyllä ollut todella hauska seurata kolmikon puuhia.
Hokasin oli jo heti toisena päivänä aidan takana ihan kamalassa kiimassa ja
räpsytteli silmäripsiään lumoavasti. Nämä kaksi tuntuivat sopivan loistavasti
yhteen, Martti on niin MIES, että Hoksu on ihan myyty, eikä sillä tunnu olevan
mitään tarvetta kyseenalaistaa Marttia.
Vesku taas lempeän vanhan herrasmiehen tavoin antaa aina tilaa. Niimpä
Hoksulla on nyt kissanpäivät, voi valita, on KAKSI miestä!
Ainoa selkkauksen siemen saattaa olla heinien syömisessä, kaikki kun
haluavat ehdottamasti syödä rauhassa omalla kasallaan. Noh, tässä täti auttaa
vähän ja jakaa heinäkasat hyvin kauas toisistaan, niin että jokainen saa sen ruokarauhansa.
Vaikka yhtenä päivänä sattui kyllä ihan uskomaton tilanne.
Kolmikon tarha muodostuu metsätarhasta, välikäytävästä ja alatarhasta.
Koska metsä alkaa olla aika mutaa, olen välillä vienyt päiväheinät alatarhaan.
Noooo, Vesku oli sitten jostain syystä ylhäällä ja heinät jaettuani huhuilin sitä,
hei tänne, täällä ne heinät on. Vesku vastasi minulle hirnumalla.
Jonka Martti kuuli ja hirnui myös. Ja sekunnin päästä hän jättää oman
heinäkasansa, laukkaa hirveää höökää ylös, tulevat täyttää laukkaa Veskun
kanssa alas, ja sitten ruokailu jatkuu, kaikki omilla kasoillaan......en kyllä
tämmöistä ole vielä koskaan päässyt todistamaan, aivan ihanaa!
Että kertakaikkiaan hyvällä mielellä ja tunnelmissa on yhteiselo "uuden
miehen" kanssa alkanut.
Martti on oman mieheni Jukan sanoin "niin hauska eläin".
Yhdyn edelliseen :) :)