hörinää - takana läkähdyttävä kesä

Kesä 2014 on ollut kerta kaikkiaan läkähdyttävä.
Kenttäremonttimme valmistui ajallaan, työ kesti kaikkiaan noin kuusi viikkoa.
Säästösyistä yritimme tehdä niin paljon kuin mahdollista itse, ja pari kertaa
mukana oli myös ihanaa talliporukkaamme. Lopputulemana käytössä on nyt
todella toimiva ja siisti kenttä!

Suurinta käsityötä vaati ehkä pintahiekan takaisinlevitys. Vanha hiekka kun oli mielestäni
melko hyvin toimiva, joten se siirrettiin kentän laidalle odottamaan. Ennen
takaisinlevitystä se oli kuitenkin putsattava mukaan nousseista liioista irtokivistä,
joten eikun siilaamaan.
Jukka teki meille kaksi siivilää, ja sitten lapio ja kottarihommana hiekka alkoi siirtyä.
Ihan lopuksi levimme vielä pintaan muutaman sentin kivituhkakerroksen, se teki pinnasta
juuri sen pikkuisen jäykemmän, jonka se tarvitsi.

Olemme nyt käyttäneet kenttää kuukauden päivät eikä tyytyväisyydellä ole rajaa!
Sateet ovat valuneet kunnon kaatojen ansiosta hetkessä pois ja hiukka entistä
jäykempi pinta tukee hevosia tosi hyvin. Uusi aita tekee viimeistellyn vaikutelman ja
on hevosille erittäin turvallinen.
Maisemointityöt jätämme suosiolla ensi kevääseen.

Kenttäprojektin päätteeksi isännöimme vielä I.H.Ahaan järjestämän 3-päiväisen
Piet Nibbelinkin hevostaitokurssin. Melkein tuli liian iso pala haukattua, niin
väsyneitä oltiin :)
No nyt voi jo asialle naureskella, mutta kurssin jäjkeen uupumus oli kyllä aika totaalinen.
Ajankäytöllisesti kurssi toimi mukavasti porkkanana (tai piiskana), kenttähomma tuli
valmiiksi, mutta kyllä tämmöinen vanha ihminen oli sitten ihan loppu.
Onneksi kurssi oli kuitenkin virkistävä kokemus, ihana katsoa innostuneita ihmisiä ja
heidän upeita hevosiaan, erityisesti mieleen jäi yksi "sammakkoleikki" johon myös
hevonen osallistui ihan täpöillä :) :)

Syyskuun alussa katsoin telkkarista ratsastuksen MM-kisoja Ranskassa.
Täytyy kyllä ihmetellä modernia kilpakouluratsastusta, minusta se näytää kovin
väkinäiseltä puuhalta. Monet hevoset olivat jännittyneitä, muoto oli luotiviivan takana,
lisäykset sätkivät etujaloista selkä alhaalla, piaffit etupainoisina......noooh, ymmärrän
kyllä tuon tason ratsastuksen olevan vaikeaa, silti en haluaisi omaa hevostani viedä
noin epäterveelliseen suuntaan (ei sillä, että edes olisi tarvittavaa taitoa).

Olen iloinen, että ohjelmia kommentoinut Jorma Kainulainen esitti kritiikkiä mm.
useastakin ravilisäyksestä ja voimakkaasta tuntumasta. Vaikka kilparatsastus on oma
maailmansa, se on kuitenkin koko ajan myös elävä esikuva monelle aloittavalle
ratsastajalle, joka on vasta etsimässä suuntaansa. On kovin surullista ja epäreilua, jos
kilpailussa menestyminen täytyy tapahtua hevosen kustannuksella. Vastuu hevosen
hyvinvoinnista ja terveellisestä treenaamisesta on meillä ihmisillä, ratsastajalla,
valmentajalla ja tuomarilla.
Otetaan siis vastuuta jopa sen oman maastomopon olemisesta, myös minä voin olla
esimerkki jokaiselle vähemmän ratsastaneelle.
Ni :) tätä toivon tänään.