hörinää - se hippa-tila



Olin Tuikku Kaimion heppaluentoa kuuntelemassa, ja taas kerran yhdeksi
aiheeksi hevosen rinnalle nousi ihmisen oma asento, kannatus,
juurtuminen ja ne kuuluisat syvät tukilihakset. HYVÄ HYVÄ!!!
Olen ihan satasella samaa mieltä :)
Miten sitä kehomieltä sitten voisi lähteä harjoittamaan ratsastusta tukevaan
suuntaan? Ja heti täytyy lisätä - ei vain ratsastusta vaan koko hyvinvointia.
Onneksi lajeja ja tapoja löytyy; jooga, Feldenkrais, pilates, asahi, taiji,
body-awerness, jokaisen lähettyvillä on varmaan jonkinlaista tarjontaa
tavoista löytää kehoa ja mieltä yhdistävää liikuntaa.

Minun lajini ovat kiinalaiset sisäiset lajit qigong ja yiquan.
Reilut kymmenen vuotta sitten sain vinkin kokeilla taijia. Huomasin Järvenpäässä
vaikuttavan sanbao ry ilmaisen kolmen lajin esittelyilllan, lähdin kokeilemaan ja
sillä tiellä ollaan :) Ei niinkään taiji, mutta qigong ja yiquan imaisivat mukaansa.
Qigong on hyvin vanhaa kiinalaista "voimistelua". Käytän lainausmerkkejä,
sillä monilla liikkeillä on kiinalaisen lääketieteen kannalta katsottuna myös kehon
hyvinvointia ylläpitävä vaikutus.
Etenkin selkärangan ja lantion liikkuvuuteen kiinnitetään paljon huomiota -
ja ratsastajana ei voisi enempää toivoa. Hevosen liike vaikuttaa tietty ihmisen
koko kehoon, mutta liikkeen pehmeä seuraaminen on kyllä paljon mukavampaa,
kun oma ranka liikkuu ja sisäinen tuki on paikallaan.

tässäkin harjoitellaan kohtapuolin juurtumista


Qigongin aloittaminen on helppoa. Liikkeet ovat hyvin yksinkertaisia, tämän ei
kuitenkaan pidä antaa hämätä. Yksinkertainen liike voi oikein tehtynä olla todella
voimakas. Liikkeeseen kytketty mieli ja hengitys harjoittavat kokonaisvaltaista
hetkessä olemista. Ja siinähän se hevonenkin on, hetkessä :)

Yiquania voisi sanoa qigongin ja taijin sisarlajiksi, siinä tiivistyy idea koko kehon
liikkeestä/liikkumattomuudesta, energian (tai voiman) tuottamisesta ilman voimaa
(lihaksia), hyvin kiinalaista :) Jotkut puhuvat "pimeästä energiasta" , noh, voihan
se näyttää kummalta, jos kaveri kaatuu mestarin kosketuksesta :) :)
Jos qigong on minulle kehoa liikuttavaa ja avaavaa liikuntaa, yiquan on taas
voimakasta mielikuvaharjoittelua, jonka avulla olen oppinut tuottamaan ja
ohjaamaan sisäistä voimaani ja kytkemään juurrutuksen. Hiki on virrannut ja
selkäranka kihelmöinnyt, vaikka ulkoista liikkettä ei käytännössä juuri näy.

Olen myös oppinut valtavasti herkkyyttä, sillä yiquan aloitetaan aina rentoudesta
ja harjoitus tehdään rentouden sisällä, siis rento - ei veltto, keho ja aistit
valppaana - ei jännittyneenä. Vasta kun keho on hiljaa, se voi kuunnella, aistia
liikettä ja mieltä, niin omaa kuin hevosenkin. Kun kehon isot pintalihakset pyritään
päästämään mahdollisimman rennoiksi, ainoa tapa pysyä pystyssä on niiden
rankaa tukevien pienten lihasten ja ligamenttien aktivoituminen.
Minusta tämä on aika lailla Tuikun eilen mainitsema "hippa-tila". Olen ikäänkuin
rennosti latautunut, valmiina hetkessä lähtemään/olemaan lähtemättä suuntaan
mihin hyvänsä.
Hevosia ajatellen tämä avaa valtavasti mahdollisuuksia. Tietoinen ajatus
liikkeestä ja sen suunnasta saa rentouden läpi aikaan kehossa mikroliikkeen,
siis hevosta valmistavan liikkeen. Maastakäsin hevonen voi lukea liikettäni (tai
sen aikomusta) ja selästä tuntea sen.  Vouu, ei huono:)

Kiinalaiset qigong ja yiquan sopivat minulle, ja olempa aika varma, että hepatkin
ovat tyytyväisiä tädin treenailuun :)