hörinää - havainto vai tulkinta

Lauantain havaintokurssi Ihahaan porukalle sujui hyvin. Puhuimme Menke
Steenbergenin ja Jan Hulsenin Hevoshavaintoja-kirjan johtoajatuksesta,
havainnon tekemisestä.

Katsotaan kuvaa. Kaksi hevosta seisoo lähekkäin. Niillä on paksu karva.
On talvi ja lunta.  Hevosten takana näkyy puita ja lumisia aitalankoja.
Puiden runkoja on järsitty.

Katsotaan samaa kuvaa. Kaksi ihanaa suomenhevoskaverusta seisoo
yhdessä lumisessa metsässä. Pakkasessa ne hakevat lämpöä toistensa
läheisyydestä. Edellisestä ruokintakerrasta taitaa olla pitkä aika, kun ne
ovat järsineet puiden runkoja vatsansa täytteeksi.


Sama kuva, kaksi tekstiä. Kumpi teksteistä sisältää havaintoja, kumpi
tulkintaa?

Havainto tehdään objektiivisesti, se voi olla mitattava ja toistuva.
Tulkinta sen sijaan perustuu olettamukseen, sen antama informaatio ei
välttämättä ole totta.
Voi ihan hyvin olla, että kuvan kaksi hevosta seisovat lähekkäin lämmön
takia, mutta on myös mahdollista että ne ovat keskenään ystävyspari.
Tulkinta tehdään  usein sillä perusteella, mitä itse tuntisimme ja
kokisimme samassa tilanteessa. Hevosten kanssa tämä saattaa viedä
harhaan,sillä hevonen on kuitenkin aivan erilainen nisäkäs kuin ihminen.
Mitä enemmän tiedämme hevosen lajinmukaisesta käytöksestä ja sen
tarpeista, sitä vähemmän on vaara tulkita asioita hevosen kannalta virheellisesti.

Kuvia katsoessa havainto tehdään näköaistin avulla. Olen myös kerran
tehnyt mieleenjääneen havainnon kuulemalla.
Tapasin jossain tilaisuudessa uuden hevosikon, ja ensimmäinen asia
minkä huomioin, oli hevosen kavioista kuuluva ääni. Joka askeleella sen
kaviot napsuivat yhteen ja kengät sanoivat klik klik klik.... Josta sitten
lähemmin tarkastelemaan niitä kavioita. Sain selville, että hevonen oli
viimeksi kengitetty sellaiset puoli vuotta sitten. Ihme ja kumma ne kengät
olivat edelleen paikallaan, mutta kaviot olivat tietty kasvaneet aika
erikoiseen mailliin.

Sekä näkeminen että kuuleminen on objektiivista havainnointia, muutkin
voivat nähdä tai kuulla saman asian. Saatua informaatiota voi vielä
määrittää tarkemmin. Kuinka pitkät ne kaviot olivat? Miten paksu karva
kuvan hevosparilla on?
Jos saatu tieto tuntuu haittaavan hevosen hyvinvointia, seuraavaksi voisi
kysyä, miksi? miten tähän tilanteeseen on tultu?
Ja lopuksi, onko tilannetta mahdollista parantaa, vaikkapa sopimalla
hevoselle säännöllinen kengitys.

Hevonen kertoo koko ajan olostaan. Sen antamat merkit ovat pieniä ja
joskus tottumattomalle silmälle näkymättömiä. Opettelemalla tekemään
havaintoja, voi alkaa erottaa pieniäkin merkkejä ja muutoksia hevosen
jokapäiväisessä olemisessa. Hevosen hyvinvoinnista huolehtimisen voi
perustaa tulkinnan ja arvailun sijasta havintojen tekemiseen.

Kiitos Ihahaa kurssin järkkäämisestä, oli kiva ja kiinnostava iltapäivä!