hörinää - herkkyydestä

Hevoset ovat äärettömän herkkiä. Tämä tuli taas kerran todettua, kun seurasin
Piet Nibbelinkin Basic kurssia Herajoella ja iltademoa täällä meillä.
Ja muulit, ne vasta herkkiä ovatkin!

Hevoset ovat myös äärettömän yhteistyöhaluisia. Tavalla, jota meidän ihmisten on 
ehkä vaikea ymmärtää. Hevonen (ja muuli) kun lukevat kehonkieltä ja apuja 
"kirjaimellisesti", se on niiden ainoa mahdollisuus selvitä elämässä. 
Niiden aivorakenne ei (ainakaan nykytiedon mukaan) kykene erottamaan suunnitelmaa teosta.
"Tein näin mutta oikeasti tarkoitin toista" ei onnistu hevoselta.
Ne eivät ole ajatuksenlukijoita vaan tekojen.

Hevonen on aina oikeassa." sanoo vanha viisaus. Ja vastuu siirtyy ihmiselle.
On ihan turha kertoa itselleen tarinoita -
tämä hevonen on sellainen/tällainen/kiltti/tuhma/tyhmä/itsepäinen/whatever.
Hevonen on sellainen kuin se tänä päivänä, tässä tilanteessa,
tämän ihmisen kanssa on.
Tottakai se kantaa mukanaan menneisyytensä. Menneisyyteen ei voi kuitenkaan
enää vaikuttaa, mutta tähän hetkeen ja sitä kautta tulevaisuuteen voi.

Ja jotta syntyisi ymmärrys ja yhteys, ihmisen tarvii vain avata silmänsä, nähdä ja hyväksyä näkemänsä. Sen jälkeen alkaa tapahtua :)'