hörinää - hevostelua hollannissa

Matkailu avartaa!

Kairos-ryhmän update pidettiin tänä vuonna Hollannissa opettajamme Piet Nibbelinkin kotona. Parin vuoden suunnittelun ja työn jälkeen Piet on saanut valmiiksi kauan haaveilemansa "Paddock Paradisen" ensimmäisen vaiheen. Viiden hehtaarin alueella kiertelee reilun kahden kilometrin pituinen hiekalla päällystetty rata. Tarkoitus on kannustaa hevosia liikkumaan oma-alotteisesti. Välillä rata on noin 5m leveä, välillä 10m ja välillä aukeaa isompia aukeita pienine kukkuloineen ja vesikuoppineen. Radan ympäristöä on maisemoitu kauniisti istuttamalla puita ja pensaita. Muutamaan kohtaan on kynnetty ja kylvetty laidunalueet, mutta tulevaisuudessa laitumia on kuitenkin tarkoitus käyttää rajoittusti.

Paddock Paradise - konseptiin kuuluu hevosen luonnonmukaisen käytäytymisen huomioiminen - ruokinta, vesipisteet, kuiva pohja, lepo/turva-alueet, sosiaaliset kontaktit, terveyden edistäminen liikkumista motivoimalla, yksilöllisten tarpeiden huomiointi ruokinnassa, jos mahdollista kengättömyys ja stressitekijöiden minimointi.

Ihanassa Hollannin keväässä Pietin tallin noin 30 hevosta ja ponia hengailivat muutaman hevosen ryhmissä ympäri aluetta. Lähes kaikki olivat kengättömiä, vaikka niillä ratsastetaan myös maastossa ja asfalttitiellä. Yleisesti kaikki tuntuivat nauttivan keväästä ja auringosta. Muutama potku ja irvistys osui silmään, ja osa hevosista oli vielä talven jäljiltä pitkässä karvassa ja lisäruokinnalla. Pietin Paddock Paradise ei ole pihatto vaan hevoset tulevat aamupäivällä muutamaksi tunniksi sisään syömään ja lepäämään, samoin illansuussa on neljän tunnin lepo/ruoka-aika tallissa.

Suomessa olen aiemmin tutustunut Aktiivi-talli kokonaisuuksiin. Paddock Paradise on amerikkalaisen Jamie Jacksonin Kaliforniassa kehittelemä idea. Nyt se on muunneltu Hollantiin ja ehkä se voisi olla jollain lailla muunnettavissa kotomaahamme, ennenkaikkea haasteelliseen talveen, tai ainakin siitä voisi ottaa hyviä ideoita. Olisi hauska vierailla Pietin luona muutaman vuoden kuluttua uudelleen, silloin malli on jo varmasti muuntunut hyväksi käytännöksi.

Eniten minua arveluttaa työn määrä, rata putsataan 30 hevosen lannasta joka päivä. Huhhuh!

Ihaltavaa kyllä Hollannissa on ihmisten sopeutuvaisuus. Tällainenkin kompleksi on aivan Arnheimin kaupungin kyljessä. Myös laitakaupungin rivitaloalueilla eläimiä - hevosia, poneja, aaseja, hanhia, kanoja, pupuja, kissoja, koiria....... pidetään sulassa sovussa naapurin atsaleakokoelman vieressä. Kaikkialla on myös ihan huomiotaherättävän siistiä, ehkäpä se onkin yksi sopua ja asumismukavuutta lisäävä tekijä.

Pietin ja Wilman De Paardenmaat-tila toimii myös care-farmina. Kolmena päivänä viikossa joukossa hyörii joukko eritavalla vammautuneita avustajineen osallistumassa tilan töihin kukin kuntonsa mukaan. Tämä varmaan kertoo jotain heidän tilansa aivan erityisestä tunnelmasta jopa hollantilaisessa mittakaavassa.

Mutta, untill we meet again, matka Hollantiin jää muistoksi leppeästä muhkeimmillaan kukkivasta keväästä, auringossa torkkuvista lempeistä hepoista, hymyilevistä ihmisistä (jotka kaikki tervehtivät), terävästä aamukahvista, indonesialaisesta take-awaysta NAMMM, virkistävistä keskusteluista, mahdottomasta juna-aseman tavaransäilytysautomaatista.......ja monesta muusta.

Kiitos Kairos, kiitos Piet ja Wilma, kiitos De Paardenmaat!