hörinää - pääskyjä

JIHUUUU!
Nyt ne ovat taas saapuneet, pääskyspariskuntamme nimittäin, tutkailemaan
pesintämahdollisuuksia tallin poikkihirrellä!  Mikään ei kyllä ole niin ihanaa kuin
pääskysen vikerrys korkealla taivaalla. Mikä siinä onkin niin sykähdyttävää, viesti
kaukaisesta maasta vai paluumuuttajan uskollisuus?? Pala villiä luontoa muuttaa
hetkeksi tallin suojiin ilman, että minun tekemisiäni kysytään yhtään -
ihan sitä tuntee elävänsä :)

Pääskyset, ne sutjakkaat virtaviivaiset pikku ohjukset, lentävät, liitävät ja kiitävät tallin
ovesta ihan mahdotonta vauhtia. Miltä tuntuisi päästellä tuollaista mieletöntä vauhtia
ilmassa? Olisiko se edes mahdollista? Onneksi on Mies, joka välittömästi valisti, että
ilmantiheys verrattuna pääskysen massaan mahdollistaa hurjastelun. Ihmiset ja myös
lentokoneet ovat aivan liian painavia massaltaan - aha........ fysiikan oppitunti hanskassa :)
Silti ajatus viettelee, toisaalta ainakaan meikeläisen pää ei taitaisi kestää moista menoa. 

Pariskuntamme puuhastelun seurailu on tosi hauskaa, ja ihmeellistä miten ne pääskytkin
sietävät tallin rutiineja. Hevoset ovat niiden mielestä ihan turvallisia, sensijaan ihmisen
tullessa sisään pitää ainakin huutaa kimeä varoitus TSIIIIIK!

Monesti olen ihmetellyt eläinten vaikutusta meihin ihmisiin, mikä niissä niin vetää
puoleensa? Etenkin hevoset kummastuttavat, niissä on outoa vetovoimaa, sillä joskus
ihmiset myös hiukka pelkäävät niitä.
Pääskyjä ajatellessa tunnen jonkunlaista ylpeyttä ja riemua, että ne tulivat taas.
Sitten on sanonta, että "pääskyset pesivät onnellisessa talossa".
Mitä se minusta kertoo, jos kuvittelen onneni menneen, jos pääskymme sattuvat
jäämään verkkoihin jossain Keski-Euroopassa?
Eläinten voima ei olekkaan niiden koossa, vaan hengessä. Ne kertovat, että me kaikki
kuulumme yhteen. Eläimet, ihmiset, luonto, me muodostamme maapallomme sykkivän
ja (vielä) hengittävän ekosysteemin.
No, tänä vuonna kaikki on hyvin. Kuljen varoen talliin, niin suuri on pienen
pääskysenpesän vaikutus.