hörinää - asenteista

Hohhoijjaa, ompa sadetta piisannut. Ensin loistava lämmin ja kuiva kesä, sitten vettä
kerralla koko kuukauden satsi....
No, on sitten tullut taas kaikenlaista mieleen - kuten ennakkoasenteet.
Kuva omasta itsestä ja siitä, minkä luulee tietävänsä sopivan itselle.
"Mulle sopii rauhalliset hevoset. Tää on tällainen hössö."

Kaikilla meillä on oma persoonallinen tempperamenttimme, ja aivan totta, toiset tulevat
helpommin juttuun rauhallisemman hevosen kanssa, toiset taas säpäkämmän. 
Ja jos joskus löytää itselleen sellaisen match-made-in-heven-hepan,
kannattaa sitä kultakimpaletta arvostaa!

Muttamutta...
Ainakaan itse en voi sanoa olevani niin hyvä hevostuntija, että jo ensisilmäyksellä osaisin
nähdä jokaisen hepan sielun syövereihin.
Elikkä haluan kovasti välttää hevosen (tai kenenkään) lokeroimista heti alkuunsa johinkin
tiettyyn kastiin. Niinkuin vaikka laiskimuksiin tai hössöihin.
Leimat, joita huomaamatta annamme myös vaikuttavat, huomaamatta!
Sillä heppa oikeastaan aina vastaa meidän ihmisten tekemiseen tai tapaan olla.
Onko kovinkaan usein nähty itsekseen tai sopuisassa laumassa hössöttävää hevoa? 

Ja toisaalta, halu onnistua on hyvin inhimillistä. Eli hyviä kokemuksia haluaa tietysti
viljellä lisää.
Olisiko kuitenkin joskus hauska aloittaa niin, että etsii siitä (tuntemattomasta) kaverista
edes jonkun asian, joka on hienoa, oli se sitten vaikka jotain täysin triviaalia kuten
silmäripsien asento tai upea väri.
Näinkin voisi kokeilla lähteä liikkeelle.Toisinsanoen positiivisen latauksen kautta.
Tällä tavalla saattaa sitten löytää myös omasta sielustaan ihan uusia ulottuvuuksia.
Että oikeastaan voi tulla toimeen ihan kaikkien kanssa :)