hörinää - matalassa majassa

Ihanaa, vihdoin ollaan perillä ensimmäisessä majapaikassamme.
Talonpuolikas/yläkerta on varattu kolmeksi viikoksi. Matkailu avartaa - tosi on -
mutta jatkuva ajaminen myös väsyttää tällaisen kokemattoman :)
Kahdeksan päivää ja noin 4800km tuntuu kohtuulliselta, mutta kun joka päivään
mahdutettiin kaksi kunnon taukoa, niin ajopäivät olivat kyllä noin yhdeksäntuntisia.
Ensimmäinen viikko on takana, ja se on mennyt lähes nukkuessa ja lepäillessä.
Vuokraemäntämme katselee meitä jo vähän hämmentyneenä, kun emme ole koko ajan
ryntäämässä katsomaan jotain uutta nähtävyyttä....

Ilma ovat myös toivottaneet meidät tervetulleiksi, koko viikon on ollut aurinkoista,
noin +23 - 25C, ihan sopivaa, tänään sitten ukkostaa ja sataa ensimmäistä kertaa.
Talonpuolikkaamme on siis noin 35km Malagasta koilliseen, pikkuisia lähikyliä ovat
Pizarra (jossa nettibaarimme), Alora ja Caccatraca. Tämä on kumpuilevaa, vuoria
enteilevää maastoa, lähellä on mahtava El Chorron vuoristosola.
Talo on ison kumpareen alalaidassa (lähellä tietä, ikävä kyllä, liikenne kuuluu koko ajan),
ja tänne täytyy ajaa ensin mäki alas, sitten heiveröisen sillan yli ja taas mäki ylös. Emäntä
varoitteli tänään, että jos sataa kovasti, viekää auto varuksi sillan toiselle puolelle -
entisen sillan jäännökset ovat nimittäin huuhtoutuneet muutaman kymmenen metriä
alaspäin......Ei ihme, että täällä näkee paljon TOSI kuluneita jeeppejä ja vanhoja
maastureita!


Tilaa on meille kolmelle oikein mukavasti, makkari, pieni keittiö, kylppäri ja iso aidattu
terassi - Pipsa voi olla vapaana, JESS! Ihana pitää ikkunoita auki yötä päivää, kun sisään
tulvii lämmin tuoksuva ilma, ja kukkulan kupeessa visertää ties minkälainen lintukuoro.

Hiukka on ollut totuttelemista näihin espanjalaisiin mukavuuksiin :)
Tähän pikku keittiöön tulee kyllä vesi, mutta niin vastahakoisesti, että tiskivadin
täyttämiseen menee enemmän aikaa kuin muutaman astian pesuun, ja emäntämme toivoi
kohteliaasti, että älkää kaatako tiskivettä viemäriin, sillä silloin alakerrassa (hänen
kämpässään) tulvii. Olemme siis kiltisti kastelleet pesuvesillä rinteen kaktuksia.
Vettä ei voi missään nimessä juoda, vaan kaikki ruualaitto- ja juomavesi kannetaan
kaupasta.
Jääkaappi kävi aluksi niin kierroksilla, että OMENAT! jäätyivät läpikotaisin
puhumattakaan salaatiparasta. Onneksi Jukka ja jääkaappi pääsivät jonkinlaiseen
konsensukseen....
Kylppärin suihkua nimitän Aparaatiksi, siitä oli ihan pakko ottaa kuva  :)


Suomalaisena on tottunut ihan erilaiseen vedenkäyttöön, ymmärrän kyllä, mitä jotkut
viisaat sanovat, että seuraavat suuret sodat tullaan käymään makeasta vedestä!
Ja kyllähän se tuntuu hullulta, että Suomessa juomavettä käytetään vessanhuuhteluun.
Varmasti ainakin kesäaikaan olisi paljon mahdollisuuksia sadevesikeräinten käyttöön,
tässäpä jollekin ekoinsinöörille ideaa!



Pipsa on myös oppinut elämästä. Talon kolme koiraa, etenkin nuorin neiti Räksy, pitävät
kovaa mekkalaa aina tavattaessa, tottahan omaa reviiriä on puolustettava.
Sitten ollaan tavattu vuohilauma, sekalaisen näköiset paimenkoirat ja paimen, poppoo
kulkee aina iltaisin ohi vuohien kellot kilisten. Luulen, että Pipsan bordercollie-osanen sai
suuren herätyksen ne vuohet nähdessään.
Tällä tavoin sitä vähitellen opetellaan maan tavoille :)

Kommentit