hörinää - irtojuoksuttamisen taidosta



Silloin tällöin olen törmäillyt ihmisiin, jotka tykkäävät irtojuoksuttaa
hevosiaan ja kertovat innoissaan, kuinka heppa tykkää harkasta myös.
Kun sitten olen livenä sattumoisin nähnyt näitä settejä - hmmmmm.....
Hevoset saattavat olla hyvin korkeassa energiassa, niitä blokkaillaan kulmiin
tai käännetään rajusti ulkokautta, ne eivät ehkä ymmärrä laukannostoa tai
yleensäkkään siirtymisiä, eivät taivu, korvat luimussa loikkiva hevonen ei ole "leikkisä".
Tekeminen näyttää ja tuntuu kulmikkaalta ja väkinäiseltä.
Kuitenkin vapaana kulkevan ja lauman kanssa seurustelevan hevosen liike on
tasapainoista, pyöreää, sulavaa. Seuratkaapa joskus!

Nykyisin on tarjolla tosi paljon horsemanship-kursseja ja klinikoita ja videoita,
joissa työskennellään freenä vapaan hevosen kanssa.
Ja mikä onkaan sen upeampi unelma - Minä & Musta kirmaamassa yhdessä rannalla
aaltojen tyrskytessä. Ymmärrän tosi hyvin halun kokeilla ihanalta tuntuvaa asiaa,
JUST niin tein aikanaan itsekkin, huonoin seurauksin, onneksi.
Ai miksi onneksi? Ymmärsin nimittäin jo aikaisessa vaiheessa, että hommaan tarvitaan
opastusta, aivan kuten ihan mihin muuhun heppahommaan tahansa, ratsastukseen,
liinatyöskentelyyn, ajoon, vuoluun, kaikkeen :)
Että irtojuoksuttaminen/työskentely/free on TAITO, jota voi ja on opeteltava.

Onneksi on opettajia, ja hevonen voi olla myös loistava opettaja.
Jos opettelee omin neuvoin hepan kanssa kannattaa muistaa,
että myös TOINEN TAITO, nimittäin hevosen lukeminen, on hallussa.
Korviaan luimistava ja takapäällään kohti tuleva hevonen ei ole leikkisä,
se on vaarallinen. Hurjasti laukkaava ulospäin tuijottava hevonen ei ole leikkisä,
se on peloissaan ja loikkaa kohta tarhasta pois ( nimim."kokemusta on" ).
Toisaalta tämmöiset rajut pakoreaktiot korjaantuvat, kunhan aloittaa itsestään.
Heppahan ei yleensä ole se agressiivinen osapuoli vaan ihminen!
Voisinko pyytää vähemmän? Mikä on vähin pyytäminen, jotta heppa vielä ymmärtää
tarkoituksen? Olenko johdonmukainen? Muistanko kiittää?

Toinen juttu ovat näennäisen kiltit ja matalassa energiassa olevat hevoset.
Kannattaa pitää huolta, että hevonen tosiaan on samalla puolella ihmisensä kanssa,
eikä sulkeudu vajoten omaan maailmaansa ja "vain tottele".
"Vain tottele" tarkoittaa, että myös hevonen saa nauttia yhteistyöstä, että tekeminen
tarjoillaan niin pieninä paloina, että hepan on helppo onnistua.
Silloin pääsee myös kiittämään tiuhaan tahtiin.
Nami kiitoksena saattaa olla hepasta hyvin vakuuttavaa.
Irtojuoksutus/free ei myöskään saa olla keino päästellä liikoja höyryjä hevosesta.
Paljon tehokkaampaa on vaikka aivojumppa, pienien tehtävien opettaminen.
Ja miksi sitä höyryä sitten kerääntyy, onko tarhaus, liikutus ja ruokinta balanssissa?

Vielä oma näkemykseni varsoista ja irtojuoksutuksesta.
Niin kauan kun hevosen jalkojen nivelpinnat ovat kasvussa, en halua irtojuoksuttaa.
Perustelen tätä sillä, että varsaa (tai hevosta yleensäkkään) ei evoluutio ole
suunnitellut juoksemaan ympyrällä. Nivelten rasittuminen pienellä ympyrällä
tai äkkipysähdyksissä tai käännöksissä ei edistä kasvavan varsan hyvinvointia.
Ympyrällä tekemisessä, aivan kuin kaikessa muussakin, on oltava aina mukana
myös terveydellinen näkökulma.
Edistääkö hevosen kanssa tekemäni asia sen terveyttä nyt ja tulevaisuudessa, vai ei?
Kehittyvätkö oikeat lihasryhmät hevosen tulevaa elämää ajatellen?
Mielestäni varsojen kanssa tärkeintä on rauhassa opetella ne jokapäiväiset rutiinit,
taluttaminen ja lastaus kengittäjää/vuolijaa ja eläinlääkärin käyntejä unohtamatta.
Muun ajan varsa saa opetella olemaan hevonen siellä omassa laumassaan.















Kaikesta edellisestä huolimatta minusta free on tosi hienoa!
Oma keskittyminen, kuunteleminen ja aistiminen nousee potenssiin x,
ja kun heppa vastaa, ollaan yhdessä flowssa ja kaikki on mahdollista.
Pienetkin ajatukset tulevat kehoistamme läpi, ja hienovaraisuus sisältää
valtavan energian mahdollisuuden.
Free on rauhan ja energian leikkiä, olemisen taitoa, sitä parasta vuoropuhelua!