hörinää - loma huhtikuussa
Kyllä matkailu virkistää!
Pitkän ja pimeän talven jälkeen oli ihana päästä viikoksi Espanjan aurinkoon.
Ja kyllä meitä säänhaltijatkin suosi - saapumispäivä perjantai oli puolipilvinen ja
sen jälkeen aurinko sitten paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko viikon.
Alun pikku kommellukset eivät hyvää fiilistä haitanneet.
Ensinnä nimittäin Malagan kentän liukuportaissa alkoi tuntua kummalta.....
toisen talvisaappaan korko petti alta ja liuuin siinä alaspäin yhdellä jalalla
tasapainoa tapaillen. Noh, olin ostanut ne saappaat kolme vuotta sitten
Espanjasta, nyt ne näköjään halusivat palata kotiin, jätin ne Malagan kentän
roskikseen. Onneksi repussa oli kesälipokkaat, ja reissu pääsi jatkumaan
kengät jalassa.
Olimme varanneet auton Firefly- autovuokraamosta. Mutta missä hitossa se
on? Autovuokraamorivissä oli nimittäin kyllä kymmenen muuta toimistoa, paitsi
se meidän. Ja eikun etsimään.
Espanjalaiset miehet ovat siitä kummallisia, että apua on ihan turha kysyä (ainakaan
täti-ikäisen naisen). Moni ukko vain levitteli käsiään, kun näytimme varauslappua
ja kyselimme Fireflyn toimistoa...kilpailijaa ei auteta??? Lopulta päädyimme itse
parkkihalliin sisään, siellä jonkun muun autonfirman toimistossa oleva nuori NAINEN
ystävällisesti neuvoi meidät vielä yhden kannen alaspäin....sieltä kellarista
pakokaasunkärystä se vuokraamo vihdoin löytyi.
Vielä tunnin jonotuksen ja selvittelyn jälkeen istuimme vihdoin nääntyneinä
Skoda Fabiassa, ja navigaattori ohjasi meitä kohti Aloraa.
Lomatalomme oli Aloran, valon kaupungin, pohjoisrinteillä. Aivan ihana
rauhallinen paikka vihreän rinteen alareunassa. Ihastelimme upeaa vanhaa
puutarhaa, allasta ja espanjalaistyyppisiä valkeita rakennuksia.
Kaaduimme väsyneinä suoraan sänkyyn ja kylläpä uni maittoi! Eikä tarvinut
aamulla herätä tallintekoon, linnunlaulua kuunnellessa tietoisuus palasi
hitaasti ja puhtaissa lakanoissa nautiskellen.
Sitten suihkuun - kuumaan suihkuun - ????
Jaahas, ei sitten kuumaa vettä.
No problema, koska kukkuloilla ei välttämättä aina ole kenttää, lähetimme
tekstarin "talonmiehellemme" Frankille. Eipä aikaakaan, manjana, seuraavana
päivänä hän toi meille uuden kaasupullon ja saimme lopulta lämmintä vettä!
JIHUU!
Vielä kun olin kerran jäänyt jumiin kylppärin lukon taakse ja kaasuhellan yksi
nuppi oli jäänyt käteen, aloimme oppia talon tavoille.
En ole ennen käynyt Espanjassa huhtikuussa, mutta kyllä kannatti. Kaikki oli
niin vihreää ja nupullaan tai jo täydessä kukassa. Aivan ihanaa. Lintuja oli
liikenteessä joka paikassa, sirkutus ja piipitys ja vihellys täyttivät ilman
puhumattakaan naapurin aasin kiljunnasta, kukkojen kiekumisesta ja
laaksossa jossain olevan koiratarhan räksytyksestä. Kerran oli sellainen
metakka, että ajateltiin niiden isompien? syövän jotakuta pienempää??
Mutta maassa maan tavalla, ja meillä oli äänimaisemaa lukuunottamatta tosi
rauhallista. Ilma oli niin lämmin, että nukuimme ikkunat auki sitruunapuiden
kukkien tuoksussa välillä tähtikirkasta taivasta ihaillen. Aah.
Ja mitä sitten teimme?
No ei yhtään mitään :) paitsi nukuimme, söimme, joimme, minä luin kirjan (Mark
Helprinin "Talvinen tarina" - olipa hyvä), istuimme altaalla jutellen ja välillä
torkkuen..... Tällä kertaa tämmöinen tuntui sopivalta lepolomalta.
Muutama retki ajeltiin, käytiin Alorassa kävelemässä ja kaupassa, kiva päivä
Malagan kasvitieteellisessä puutarhassa, siinä se.
Kotiin tulleesa kaikki näytti niin kohmeiselta, kylmältä ja odottavalta. Toisaalta
on hauskaa, Aloran kevään jälkeen saan kokea uuden kevään täällä kotona!