hörinää - tädin vastuu

Miehen kanssa luimme peräjälkeen heppalehden artikkelin, jossa voivoteltiin
ratsastusurheilun nykytilaa. Siitä sitten syntyi keskustelu hevosten käytöstä
ja pitämisestä yleensä. Lehdessä kun sanottiin, ette ei se hevonen loppupeleissä
kuitenkaan haluaisi olla ihmisten ratsuna/kilpurina/kaverina/whatever...
Huomattakoon, että mieheni kokemus hevosista perustuu
rapsutteluun ja jokailtaiseen jutskailuun heppavanhuksen kanssa :)


Miehen mielestä olisi hienoa, jos olisi suuret laitumet ja hevot voisivat siellä
vapaana kirmailla, ja me ihmiset seurailisimme niiden elämää taka-alalla.
Aivan upea fantasia! Ja varmaan monella muullakin on samantapainen haavekuva.
Toisaalta tämä utopia sisältää jo ristiriidan - paratiisissamme luikertaa käärme :)
Jostainhan ne hevoset on sinne tuotu (vasten tahtoaan?)
ja laitettu laumaan yhteen (jota ne eivät itse olisi luonnossa valinneet?).
Entäpä jonkun onnettomuuden sattuessa? Tottakai hevosta on hoidettava,
ja silloinhan sen on oltava tottunut ihmisen käsittelyyn, kenties outoihin
vesiletkuihin ja ehkä pelottaviin penisilliinipiikkeihin sun muuhun!

Elikkä jo pelkkä ajatus hevosen pitämisestä maisemassa,
sisältää myös vastuun sen huolehtimisesta ja hoitamisesta. 
Mikä taas tarkoittaa, että hevonen kokisi kaikki toimenpiteet mukavina,
eikä stressaavina, Mikä sitten tarkoittaa, että asioita on tietoisesti harjoiteltava.
Siispä vapaan vaeltelun sijasta hevosen on
silloin tällöin harjoiteltava ihmisten kanssa olemista......


Hevosten pitämiseen liittyy olennaisesti myös sen lajinmukaisten tarpeiden
ymmärtäminen; oikea ruokinta, sosiaaliset kontaktit ja sopiva liikunta.
Mitä tämä pyhä kolminaisuus sitten sisällään pitää, siitä on varmaan
jokaisella koulukunnalla oma käsityksensä.
Voin vain puhua omasta puolestani.

Minulle on tärkeää katsoa jokaista hevosta yksilönä.
Kaikille ei sovi oppikirjan mukainen ruokinta tai valmennus tai kengitys tai kengättömyys,
hevoset ovat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin yksilöitä.
Olen jo pidemmän aikaa pitänyt muutamia täyshoitohevosia. Vuosien varrella on ollut
mielenkiintoista seurata, kuinka ne sopeutuvat uuteen ympristöön ja laumaan,
ja toisaalta, kuinka osaan löytää jokaiselle sopivan ruokinnan
(mikä joskus on tosi haastavaa).
Esim. neljä ahnetta tammaa ja vapaa heinäruokinta on vielä selvittämätön yhtälö :) :)

Jos hevosella aiotaan ratsastaa, on reilua ottaa selvää hevosen biomekaniikasta,
tarkoitan, että tietää, miten paino sen selässä jakautuu
ja miten se vaikuttaa hevosen liikkumiseen.
Tämän tiedon perusteella hevosen lihaksistoa sitten jumpataan ja vahvistetaan niin,
että sen on miellyttävä kantaa ratsastajaansa.
Eikä vain hevosta ole kohtuullista suoristaa, myös ratsastaja voi tehdä paljon
hevosensa hyväksi huolehtimalla oman kehonsa liikkuvuudesta ja tasapainosta.

Sopivat varusteet ovat seuraava askelma. Satulan löytäminen voi olla sinnikkyytä
vaativa projekti, tai sitten kannattaa luottaa ammattimaiseen satulansovittajaan.
Itse haluan käytännössä aina käyttää satulaa - rastsastajan paino jakautuu näin
paljon suuremmalle alueellle hevosen selässä.
Hohhoijaa, tiedossa on taas yksi harmaa hiuksi lisää, Ainon satula täytyy vaihtaa.

Kuolaimettomuudesta ajattelen vähän si - ja - so, hevosen ja ratsastajan mukaan.
Silloinkun ratsastaja vielä opettelee oman kehonsa hallintaa,
minusta kuolamettomuus on ihan toimiva vaihtoehto!
Mutta toisaalta ei pitäisi tuudittautua ajatukseen,  että kuolaimettomuus
on pehmeämpi vaihtoehto. Minusta se ei ole -  paine vain kohdistuu eri paikkaan.
Eli vastuunsa tunteva heppatäti harjoittelee istumaan korrektisti ja hallitsemaan kätensä.

Kun olen kerran päättänyt ratsastaa hevosella, otan myös vastuun ratsastuksen laadusta.
Että hepan kanssa tehdään hommia, joihin se on fyysysesti ja psyykkisesti valmis.
Meillä käy auttamassa klassisen ratsastuksen opettaja - toisen silmät ja näkemys
ovat suuri apu ratsukon pitämisessä oikeassa suunnassa!
Eivätkä ratsastuskilpailutkaan mikään mörkö ole. Olen nimittäin tuntenut hevon,
joka aina heppa-auton sillan nähtyään suorastaan juoksi sisään!

Ohhohh, ompa tässä vastuulistaa...
Mutta jotenkin haluan vaalia hevosen viattomuutta!
On niin hienoa olla ja tehdä asioita jonkun kanssa, joka on täysin oma itsensä.
Ja minusta kyllä tuntuu, että ainakin omat hevoset haluavat olla minun kanssani....
Toisaalta, jos on tehnyt päätöksen pitää hevosta,
päätös tuo mukanaan  vastuun, joitain asioita on vaan tehtävä.

Siksi haluan kiinnittää huomiota tekemisen laatuun,
että kaikki olisi hevoselle mukavaa ja ymmärrettävää.
Onko tämä sitten hevosen hyväksikäyttöä? Varmasti on.
Teenkö haittaa hevoselle? Toivottavasti en.
Kaikki ei voi olla täydellistä, vaan elämä on mahdollisuus oppia.
Voin vain yrittää olla oma itseni, vastuullinen täysiverinen täti!

Kommentit