hörinää - kuukausi Galiciassa



Espanjan Galicia on ollut aivan uusi tuttavuus.
Etelän turistirantoihin verrattuna tämä on ihan erilainen paikka.
Kaunis, talvellakin rehevä, paljon luontoa ja rauhaa, vähän turisteja.
Joskus maisemasta tulevat mieleen tvssä pyörineet vanhat brittisarjat,
kuten vaikka "Kaikenkarvaiset ystäväni".  Sammaleisilla kiviaidoilla
rajattuja vihreitä peltoja ja niittyjä, reunoillaan isoja vanhoja tammia ja kastajapuita.
Kukintaansa juuri aloittavia kirsikoita, päärynöitä, mimosapensaikkoja
ja tuoksuvaa kevätvihmaa.  Reheviä, vielä talven jäljiltä ruskeita  sananjalkatiheikköjä
ja piikkipensaspöheikköjä, sembramäntyjen alla violettia kanervanummea sekä
keltaisenaan kukkivaa tohoa, katajan oloista piikkipuskaa.
Toisaalta taas jylhät jokien rotkot muistuttavat hiukka Norjan vuonoja.


















Maaliskuun alussa oli muutaman kerran yöpakkasia vaikka päivällä aurinko
jo lämmitti ihanasti. Nyt loppukuusta yöllä on sellaiset +5C ja päivällä reilut +20C,
Ourensessa muutaman kerran jopa +30C. Muutamassa päivässä lehtipuut ovat
alkaneet vihertää ja kaikkialta nousee kevään ensimmäisiä esikoita ja
villejä pikkunarsisseja.
Rehevä floora tarkoittaa myös runsasta faunaa :)  Hyönteiset, sisiliskot ja käärmeet
ovat heränneet. Käymmekin Pipsan kanssa ankaraa kirppusotaa!  Pipsassa on ollut
myös kiitettävä määrä punkkeja :( :(
Ehkäpä juuri tästä syystä Galiciassa on tapana, että koiria ja kissoja ei oteta sisälle taloihin....

















Tässä Santa Marinan pikkukylässämme asuu sellaiset kymmenkunta
vakituista asukasta, suurin osa heistä 60 + ikäisiä. Lisäksi ainakin parikymmentä koiraa,
kissoja, lampaita, pari lehmää, vanha aasi, kanoja, kaneja, neljä hevosta, hanhia,
kalkkunoita, kyyhkysiä....
Kaikilla eläimillä on oma tehtävänsä - ne joko ovat ruokaa tai tuottavat ruokaa.
Koirat vahtivat lampaita ja kissat ovat hiirihommissa. Siitä aasista saa kuulemma
jotain tukiaista ja ehkä se on nuoruudessaan tehnyt jotain risunkantoa???
Joka talossa on nimittäin puuhella sekä leipäuuni, emännän ylpeyden aihe.
Ainoastaan ne neljä hevosta ovat mysteeri, ne näyttävät ihan harrastehevoilta!
ja yksi on selvästikkin vuotias varsa. Noh, omistajat taitavat olla kylän ainoat alle
kolmekymppiset asukkaat.

Millä täällä sitten eletään?
Kylän suurin bisnes on "Prior de Panton"-viinibodega. Alueen oma rypäle on
nimeltään Mencia, ja kylä kuuluu Ribeira Sacra-tuotantoalueeseen. Galiciassa on
kuulemma rakennettu Ribeira Sacran brändia jo lähes viisitoista vuotta.
Viini juodaan nuorena, ja se maistuu meikeläisen suuhun joltain vähän
beaujolais noveaun oloiselta. Bodega työllistää, ja toisaalta kaikenlaista kasvatetaan
omilla kasvimailla, olemme saaneet perunoita, sipuleita, valkosipulia ja kananmunia (=tortilla)
ihan yllinkyllin. 
Totuus kuitenkin on, että väki on vanhaa, ja nuoret muuttaneet kaupunkeihin.
Surullista, tai sitten tässä on meneillään jonkinlainen murrosaika, ja luontoa, rauhaa
ja aitoutta kaipaavat palaavat!

















Kuten ystävämme Soile ja Matti.
He muuttivat reilu vuosi sitten hevosineen Suomesta tänne Galiciaan.
Vaikka he ovat asuneet täällä vasta vähän aikaa, ja kaikki on vielä rakenteilla 
ja kesken, heidän kodissaan vallitsee jo galegolainen olemisen rauha! 
Mikä ihana tunne :)
Maisemat avautuvat Monforte de Lemosin laaksoon ja alas laitumelle,
missä hevoset saavat viettää oikeaa hevosenelämää - ratsastusharjoituksia unohtamatta!
Soilen ratsastuskenttä on juuri valmistumassa, ja häneltä käydään jo
kyselemässä ratsastustunteja. Ja myös hänen suomalaiset oppilaansa ovat
suunnitelleet matkoja tännepäin.
Voin vain lämpimästi suositella, Soilen opetuksen ja hänen hevostensa takia
mutta myös koko paikan vuoksi. Galicia on kokemisen arvoinen.
Ja näin elämä saattaa viritä uusia reittejä - jopa Suomen kautta - pikkuhiljaa
tänne takaisin.
Tämä on ihana maailmankolkka, ja kuukausi täällä on antanut meille
vain pikku sipaisun kaikesta mahdollisesta.
Lauantaina lähdemme ajamaan takaisin pohjoista kohti,
enkä sano hyvästi vaan näkemiin, kaunis Galicia!