hörinää - joulukaruselli
Jotenkin joulunaikana on meikeläisellä aina ollut sellainen toive, että voisko
jo vähän höllätä ja rauhoittua, ihan luvan kanssa. Lapsetkin laulaa maa on
niin kaunis ja heinillä härkien, ja taivaalta hipsii vitilunta. Onko sitten kyse
tuosta kummittelevasta toiveesta ja ennakko-odotuksesta vai mistä, mutta
joulut tuntuvat aina olevan toivotonta karusellia.... niinkuin nyt taas....
Sysipimeä ja loskainen marraskuu imi kyllä viimeisetkin voimat. Hevosten
tarhat muuttuivat mutapainin ystävien ihmemaaksi. Yhtenäkin päivänä, kun
vettä oli tullut taivaan täydeltä, riisuin illalla hobujen loimet ja kas kummaa,
olin kahdeksannen jälkeen itsekkin siinä mudassa naamaa myöten.
Ei auttanut muu, sisään tultuani löin kaikki kamppeet suoraan
pesukoneeseen... kun se tapahtuisi vaan kerran, mutta näissä Suomen
talvissa on vaan otettava vastaan lumi, loska, vesi, jää ja muta, ihan joka
päivä. Joskus täytyy omaa järjenhiventä ihmetellä.
Joulua odotellessa poltetut kynttilät ja hörpityt glögit helpottavat
mutakaamosangstia vähäsen, silti joulu itsessään tahtoo nostaa
stressikäyrää potenssiin kymmenen. Ja olen sentään luopunut
siivouksesta, kotiruuanlaitosta enkä tänä vuonna saanut aikaiseksi edes
talliporukan joululahjoja.... niistä tulee sitten uudenvuodenlahjoja - joskus.
Yksi sentään on ja pysyy, joulukuusi. Tänä vuotta kuusemme onkin oikein
upea PöyhöKuusi, ihan metsästä löydetty ihanainen.
Joulukortit pääsivät myös matkaan, tapansa mukaisesti kaksi päivää
ennen aattoa :)
Jouluun sisältyy myös muutamia kukkaretkiä, olemme aatonaattona
käyneet Jukan tädillä Riihimäellä ja muutamalla muullakin sukulaisella
samalla suunnalla. Mutta miten sitten tänä jouluna oltiin molemmat niin
väsyneitä tai jotain, että retki unohtui. Juu, ikääkin tässä alkaa jo olla....
Aattoaamuna sitten muistettiin - ne kukat.
Jukka lähti nöyränä kukkakaupaan jonottamaan ja sitten kaameassa
kelissä kohti Riihimäkeä. Lunta tuli vaakasuoraan ja etenkin Riihimäellä.
Meikeläinen jäi kotiin tekemään talleja ja ihmettelemään joulurauhaa.
Tottakai vanhukset ovat mielissään tapaamisesta ja juttua riittää. Joskus
vaan ajattelen, eikö me voitaisi tavata vaikka marraskuun 23. päivänä?
Jukka pysyi tiellä kotiin saakka, ja illansuussa päästiin lopulta yhteisen
joulun viettoon.
Ihan kaupan eineksillä, omalla kuusella, hepot tallissa ja koirat soffalla.
Tosi vaikea päästää irti stressistä ja haluamisesta, ja kuitenkin, hyasintti
tuoksuu, jouluyö, juhlayö ja kaikkein kaunein joululaulu ikinä
"Adeste Fideles". Siinähän on kaikki :)