hörinää - OHL - klinikalla

OneHorseLife - klinikalla
aikomuksen voimaa - tekemisen selkeyttä

Puolalaisen Anna Marciniakin OneHorseLife filosofia alkoi kiinnostaa minua muutama
vuosi sitten. Jotenkin hänen nettipostauksensa ja videonsa resonoivat, sanat, joita hän käytti
ja tekemisen ilo tuntuivat hyvältä. Vaikka tähän ikään olen jo paljon horsemanshippiä
nähnyt, OHL tuntui jotenkin "omalta" - ihankuin joku sanoisi ääneen joitain omia ajatuksia ja periaatteita.

"OHL teaches us to calm ourselves and in doing this we find that the horse naturally 
becomes more calm and relaxed" 
"The horse cannot be ridden in balance when the rider is not balanced first."
 "Repetitions don't make perfect - they make permanent"

Toisekseen Anna on todella taitava somen käyttäjä. Ihailen kovasti hänen taitoaan rakentaa bisnestä tällä tavalla :) Kahden vuoden aikana hän on julkaissut nettiluentoja, BodyMarc rentoutussysteemin, erilaisia nettivalmennuksia, ajanut sisään systeeminsä opettajia eri puolelle maailmaa, lanseerannut kuolaimettomat suitset ja viimeisin uutinen - muutto Portugaliin. Huhhuh, on kyllä ihmisellä (ja tietty hänen aviomiehellään Pawelilla) energiaa!!!!

Siispä tottakai, kun ensimmäistä OHL klinikkaa alettiin puuhata Suomeen halusin mukaan katsomaan, mitä todellisuus on!

Klinikka järjestettiin Granåsassa ja vetäjänä toimi suomalainen OHL opettaja Sari Kaipainen.
Kurssin ajatus oli TAKING ACTIONS FREE FROM FEAR AND TENSIONS.
Mukana oli 4 hevosikkoa ja 10 katsojaa (minä yhtenä heistä).
Päiväjärjestykseen kuului Sarin vetämiä pitkiä BodyMarc-rentoutuksia, jotka siis tehtiin matolla, ihmisten kesken tehtyjä kuivaharjoituksia, Annan ja Pawelin online buustausluentoja ja harjoituksia hevosten kanssa (hevos-osallistujat). Tekemisen rytmi oli hidas (ainakin minulle), ja tämä aluksi vähän ärsytti. Tulinhan tilanteeseen tallinpitäjän kohtalaisen dynaamisesta elämästä. Myöhemmin ajattelin, että oikeastaan sehän teki minulle vain hyvää :) Oli tilaa ja aikaa vain olla ja antaa itselleen luksushuomiota!

Sari on elämänsä aikana opettanut myös joogaa, ja se kyllä tuntui hänen tavassaan vetää BodyMarcia. Yksinkertainen harjoitus oli valtavan tehokas, rauhoittava ja toi ainakin minut hyvin hetkeen ja kehooni. Jotkut osallistujat suorastaan nukahtivat, ja setin jälkeen olikin tunti aikaa heräillä.

" BodyMarc, special technique to release stress, pain and strain from the body and expand your body awareness"

Omaan kehoon läsnäolevaksi tulemisen jälkeen harjoiteltiin samaa ihmisten kesken. Muotona oli yksinkertainen tuttu talutusharjoitus. Parille annettin palautetta, miltä läsnäolo ja talutus tuntui vai tuntuiko.
Itse koin talutukset ehkä liiankin helpoiksi, onneksi kolmannen päivän parini laittoi minut oikeasti keskittymään. Sain toisi hienon ja syvän fiiliksen toista varten olemisesta ja tilan antamisesta, joka sitten välittyi voimakkaasti myös toiseen ihmiseen. Ihanaa <3



"Anything you desire, you will be given  
because the Nature has unbounded potential 
and energy, 
but never at the moment when you want, 
but only if you let go the crave."

Hevosikot jatkoivat samalla periaatteella. Yksi kerrallaan ihmiset antoivat hevosilleen tilaa ja päästivät irti ennakko-odotuksistaan, vanhoista muistoistaan ja mahdollisista peloistaan ja yrittivät Sarin avulla tuoda tilalle iloa ja rentoutta hetkessä. Kaikki alkoi omasta rauhasta niin kehossa kuin mielessä, selkeästä aikomuksesta ja lopuksi toiminnasta.

"Hevonen on TÄSSÄ - ihmisen odotukset tai menneet muistot ovat kuvitteellisia,  hevosen on mahdotonta tulla kuvitelmaan, se voi tulla vain todellisuuteen"

Millään tavalla ei tietenkään dissattu menneitä tapahtumia, mutta hevosen kannalta niillä ei ole merkitystä, hevosen kannalta on vain tärkeää, miltä tuntuu nyt.

Eikö sitten tehty mitään?
No tottakai, mutta kaikki lähti ihmisestä, hänen aikomuksensa selkeydestä. Aikomusta avattiin hiukan. Aikomus on kevyt (vähän kuin unelma), se voi muuttua ja muutos on okei. Aikomus siis sisältää aina mahdollisuuksia. Aikomus on kuin soft eyes. Versus suunnitelman fokusointi, tarkkuus, siitä aiheutuva jäykkyys ja pettymys, jos suunnitelma ei onnistukkaan. Tuli mieleen Pietin kursseilta tuttu Dream/Want.

Miten aikomus sitten muutuu realistiseksi tekemiseksi?

aikomus  => luo mielikuva => mitä esteitä voi olla? putsaa reitti mielessäsi => rentoudu => ehdota hevoselle => tee

Tällaisella osiin pilkotulla aikomuksella ihmiset tulivat myös hyvin hetkeen ja lopulta tekeminen oli hyvin selkeää. Hevoset lähtivät mielellään myös vapaana seuraamaan tällaisia selkeitä, rentoja ja kuitenkin pehmeitä ihmisiään.
Ensimmäisenä päivänä kaikkien hevosten kanssa tehtiin lähes samalla tavalla. Hevosia talutettiin, otettiin kontaktia, käveltiin tahdissa, aluksi annettiin niiden päättää suunta, katsottiin silmiin(??? tosin pehmeästi). Toiset vastasivat paremmin kuin toiset. Eli olisin toivonut vähän enemmän hevosnäkemyksen laajuutta. Toisaalta, seuraavana päivänä sitten oli enemmän hevoskohtaista variaatiota. Ja ihmisetkin vielä rennompia.

Sillä tottahan on, että rentoutuminen ja irtipäästäminen on todella vaikeaa. Joskus pidämme kiinni jopa itselle haitallisista asioista, koska tuntematon tulevaisuus pelottaa.

"A physical tension is always a reflection of deep emotional tension"

OHL tapa lähestyä asiaa on kuitenkin minun mielestäni tosi hyvä. Ilo, rentous, rakkaus, sallivuus, kaikki niin tarpeen nykymaailmassa. Tämä ensimmäinen kurssi raotti hiukan OHL näkymää, hyvältä näytti :) Ihana Granåsa, mukava porukka ja tosi empaattinen Sari. Mukaan kuului tietty myös markkinointia, mutta siihen nyt suhtauduin tädin tyyneydellä :) :)

 "Horses are not our mirrors, they have their aspirations, emotions, life purpose - they help us see some things we reject to see, but we never should treat them as objects."

lainaukset Anna Marciniak ja Sari Kaipainen