hörinää - keveyttä etsimässä

Löysin yhdenlaisen keveyden vuosia sitten, kun aloin tehdä hevosten kanssa juttuja maastakäsin picaderossa. Se tunne on aivan erityislaatuinen, ja kerran saatuaan siitä häivähdyksen, sitä haluaa aina lisää.
Silloin päätin, että haluan siirtää saman ratsastukseeni. Tottakai ratsastajana minulla oli ennästään tunne "tekemisen" virrasta, flowsta. Nyt halusin löytää yhdessä hevosen kanssa "olemisen" virran, siis ollessani selässä.

Silloinen tilanne oli otollinen. Vanha heppani oli mammalomalla ja nuori oli liian nuori ratsastettavaksi.
Lähdin siis ratsastuskouluun.
Ja koska halusin löytää jotain muuta kuin mitä jo osasin, valitsin klassisen ratsastuksen.
Oikeastaan oli aika hienoa asettua ihan nollaan ja antaa itselleen tilaisuus opetella asioita uudesta näkökulmasta - jo aikuisen ihmisen elämänkokemuksella. Ei paha!
Ensimmäisen vuoden tein istuntaharjoituksia, siitä tosin oli kyllä keveys kaukana :) :)
Tarkoitan, että vanhan ihmisen keho ei niin vaan enää taivu notkean nuorison lailla. Mutta joka tapauksessa kaikki oli minulle pelkkää plussaa. Opin ymmärtämään kehoni merkitystä ihan eri tavalla, ja osa 70-luvun ratsastuskouluopeista sai jäädä unholaan.
Vastaan tuli myös henkisiä kuoppia, itsesyytöstä, että miksi ei näin voinut heti aluksi opetella, oon hukannut 30 vuotta elämästä jne. Kaikenlaista turhaa möhnää, mutta ehkä sen sotkun seasta oli kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kaikesta huolimatta minulla on tämä hetki, NYT voin nauttia tästä uudesta tietoisuudesta. Luovuin osasta menneisyyden taakkaa, ja se kevensi kummasti nykyhetkeä. Hhmmm...

Uuden kehotietoisuuteni innoittamana löysin ratsastusta loistavasti tukevan treenin, vanhasta kiinalaisesta perinteestä juurensa juontavan yiquanin. Jälleen astuin aloittelijan saappaisiin, enkä kyllä päivääkään ole katunut. Ihan älyttömän hyvä juttu!
Olen soveltanut oppimaani ratsastukseen, ja meillä on "kouluheppani" Ardan kanssa ollut upeita hetkiä, juuri sitä olemisen virtaa, jota alun alkaen lähdin etsimään.

Yksi mielenkiintoinen asia on tässä vuosien varrella valjennut. Keveys ei ole vakio!
Itseasiassa se on aika monen tekijän summa, aina tilanteeseen ja hetkeen sidottu.
Tärkeintä minulle on pitää mielessä - ei ei ei, selkäytimessä - jatkuva yritys sen pienimmän mahdollisen yhteisen tekijän löytämiseksi ja vaalimiseksi. Miten?
Yiquan-treenissä kaikki tapahtuu rentouden (mieli+keho) kautta. Samaa teen hevosen
kanssa, ja ainakin Arda tykkää!

Oma oleminen, asenne, voi auttaa valtavasti tai sitten torpedoida koko jutun. Miten se sanonta menee - "Anna minulle iloa ja rohkeutta elää ne asiat, joita en voi muuttaa ja voimaa muuttaa ne asiat, joihin voin vaikuttaa, ja ymmärrystä erottaa nämä kaksi toisistaan." - jotenkin tähän suuntaan.
Ja tämähän pätee koko elämään, ei vain hevosteluun. Jokaisella on mahdollisuus
valita ajatuksensa, kevyet ta raskaat. 
Oikein kun painostaa, voisi vaikka ajatella että etiäppäin, sano mummo lumessa :)