hörinää - yiquan-leirillä

Ohhohhh, kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin :)
Yiquan - harrastus on kestänyt jo lähes kymmenen vuotta, siis alkulämmittely alkaa -
kiinalaisen sanonnan mukaan -  olla takana. Tämän lajin löytäminen on kyllä ollut yksi
meikeläisen elämässä sattuneita onnenkantamoisia.
Myönnettävä on, vuosittainen mestarimme Zhang Changwangin viikonloppuleiri on
jotenkin kaksipiippuinen juttu. Eli vaikka leiriä odottaa innolla, silti tietää sen olevan
fyysisesti ja henkisesti haastava. Fyysisesti en nimittäin suinkaan ole mikään atleetti :)
herranjee, vanha täti, joten tätä "vajetta" sitten täytyy täydentää henkisellä
sinnikkyydellä. No, olen kyllä aika muuli, mutta se ei taas yiquanissa ole suinkaan ole
hyve, sillä kaikenhan pitäisi tapahtua rentouden kautta omaa kehoa kuunnellen. Eli
itseasiassa minulle harjoitus muuttuu jossain vaiheessa luopumisen harjoitukseksi.
Siis kun keho huutaa hoosiannaa ja ego haluaisi vielä jatkaa, opettelen luopumaan
egostani ja kuuntelemaan kehoani. JEP!  Yksinkertaista mutta niin kovin vaikeaa...

Mestari Zhang Changwang ja Sandokain porukkaa Järvenpäästä

Mutta eihän ne treenit pelkkää tuskaa ole tietenkään! Sehän just on saanut harrrastuksen
jatkumaan jo näinkin monta vuotta, hyvänolontunne, valtavan energinen olo aina
harjoituksen jälkeen. Lisäksi lajina tää sopii mulle, ei liian vaikeita koreografioita :)

Leiriltä jäi taas muutama kultajyvänen. Mestarin kuvaus, tulkkimme Juhan kauniisti
kääntämänä, kehon ja mielen yhteydestä, kaiken yhtäaikaisesta tapahtumisesta tai
tapahtumattomuudesta, kun "kaikkeus liikkuu".......tästähän voisi jatkaa vaikka mihin.
Ja sitten toinen omakohtainen vähän samansuuntainen kokemus.
Jossain vaiheessa treeniä tuli sellainen pahanolon hetki, keskittymisen keskellä
huomasin olevani liian suuressa mielikuvassa, mieli oli turbolla, hiki virtasi.
Keskityin uudestaan, kevensin mielikuvaa, olo alkoi helpottaa ja sitten kaikessa salin
hiljaisuudessa yhtäkkiä TUNSIN oman hikipisarani tipahtavan jalkapöydälleni!!!
Oho, tauolla piti ihan tarkistaa - joo, kyllä siinä sukassa oli märkä tiplu. Kyllä tää on
kummaa, miten pieni pisara voikin tuottaa niin suuren onnistumisentunteen :) :)
Mut jokainen tavallaan! En nyt sentään aio sitä sukkaa seinälle kehystää, mutta kyllä
tämä jää mieleen pitkäksi aikaa.