hörinää - hevosfarmilla Espanjassa

Jaaha, nyt olen sitten nähnyt jotain tosi hienoa, viimeisen päälle hoidetun ja hyviä hevosia tuottavan siittolan Espanjassa.
Sarah Janella on toimeksianto, hän etsii englantilaiselle ostajalle tietynlaista espanjalaista hevosta. Niinpä siis hänen vanhojen yhteyksiensä kautta päädyimme Susan ja minä mukaanluettuina Yeguenda Guerreroon, noin tunnin matkan päässä Jerezistä.

Farmi sijaitsee kukkulan kupeessa, ja ajaessamme portista sisään näemme tammojen valtava laitumen. Nyt talven alussa maa on jo ruskeaa, eikä ruohoa enää näy, ja tammat ovat totisesti nauttieet kurassa piehtaroinnista. Nyt ne torkkuvat auringossa kylki kyljessä kaikessa rauhassa.
Mäkeä ylös ja tulemme tallipihaan.
Vaalea hiekkapiha on haravoitu, eikä missään näy roskia. Kukkulan kuve suojaa itätuulelta ja näkymät aukeavat muihin suuntiin seuraaviin laaksoihin ja asutuksiin. Kävelemme varsapihaton ohi, jossa on kymmenkunta vuotiasta orivarsaa ja tulemme kolmevuotiatten talliin. Pitkän nupukivikäytävän molemmin puolin seisoo parikymmentä myytävää hevosta.
Nämä ovat pääasiassa kolmevuotiaita, joiden koulutus on alullaan, toiset osaavat jo perusaskellajit, toiset on vasta totutettu satulaan.

Vanha päätallimestari esittelee meille jokaisen hevosen, espanjaksi :( tietty.
Hän kertoo, että kaikki hevoset ovat vähän eri vaiheessa koulutuksessaan, he eivät halua liikaa prässätä, jos hevonen ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi.
Sarah on tyytyväinen, sillä ikävä kyllä näin ei toimita kaikkialla - jossain hevoset "valmistetaan" kovassa tahdissa, nopea kauppa ja raha on tietty tärkeää.
Yeguendan - siitolan - hevoset ovat andalusialaisia ja portugalilaisia linjoja.
Hepat , kaikki oreja, ovat pyöreitä, kiiltäviä, kaikilla on valtava kaula ja hyvät jalat. Näemme ruunikkoja, kimoja, pari mustaa ja jopa kaksi sinisilmäistä kermanväristä!

Perusteellisen selvityksen jälkeen jatkamme tammavarsapihaton ohi alas ratsastukentälle, jossa meille esitetään kuparinkiitävä 6-vuotias ruunikko. Espanjalainen ratsastustyyli on hiukan hämmentävä, hevonen on aika kireänä, mutta lopulta ratsastaja antaa sille hiukan ohjaa, ja se pääsee venyttämään askeltaan ja kävelee tosi letkeästi pois. Bueno :)

Kaikki rakennukset ja piha-alueet ovat myös hienoja ja viimeisteltyjä. Vihreää nurmikkoa, palmuja, koristepuita, siistejä aitoja, roskakoreja! Kaksi työmiestä
on kukkapenkin  kimpussa ja kunnostaa sitä talvea vasten.
Ratsastajien oleskeluhuone valtavine takkoineen ja mukavine sohvineen ja pöytineen on vaikuttava.....
Kävelemme seuraavaan talliin, missä on noin viisitoista karsinaa pidemälle koulutettuja oreja. Täällä on pari astuvaa ja muutama, joilla myös kilpaillaan (missähän lajissa? en tullut kysyneeksi).
Suomalaiselle tädille ja tammanomistajalle :) on erikoista, että tammoja ei välttämättä koskaan ratsuteta, ne ovat vain siitoskäytössä!
No, kulttuurit ovat erilaisia, ja eihän sitten synny hälinää, kun ei ole kiimaisia tammoja hurmaamassa oririvistöjä :) :)

Lopuksi palaamme vielä sinne kolmevuotiaisiin ja muutamaa katsotaan vähän tarkemmin. Tallimestari esittelee Sarahille sukulinjoja, ja minä olen ihan ihastunut yhteen mustaan, jolla on kaksi pyörrettä otsassa ja aivan mielettömän ilmeikäs naama....
Sitten meidän viedään takaisiin kylään, heppamiesten baariin, ja saamme maistaa paikallista valkoviiniä ja tapaksia, juustoa ja valkosipulioliiveja, jotka nostavat meikeläisellä tukan pystyyn...Baarin seinällä on kuvia farmin hevosista, mukaanluettuna yksi loistava esi-isä, ja jokainen esitellään edelleen
intohimoisen perusteellisesti. Sarah ja vanha päätallimestari vaihtavat yhteyhtietoja.
Tunnin kuluttua ja monien poskisuudelmien jälkeen olemme valmiit lähtemään.

Taas uusia kokemuksia talleista Espanjassa! 
Eikä tämä ollut minulle vain oppitunti hyvinhoidetusta farmista, vaan myös erinomaisesta myynninedistämisestä ! :)