hörinää - kevätenergiaa




Kiinalaisen lääketieteen mukaan olemme siirtyneet kevääseen, maksan
aikaan. Maksan elementti on puu, väri ruohon vihreä ja sen energia
kasvavaa, ylöspäin nousevaa.
Eli nyt on maksat menneet päähän, kun pääsiäisen pyhinä maalasin keittiön
tosi keltaiseksi, leikkasin kuusiaidan ja kaivoin sulavalle kentälle aikamoisen
laskuojan.....Parturoin myös hevosten harjoja ja häntiä talven takuista ja
haravoin pihalta kottaritolkulla möhnää!
Kaikesta tekemisestä huolimatta olen edelleen hermostunut ja kärttyinen,
vaikka luulisi moisen vouhkaamisen jo väsyttävän.
Mutta ei, kevään energia myllää minussa ja kärsimättömyydessäni saan
aikaan kiukunpuuskia ihan turhasta.

Tässä tarina eräästä toisenlaisesta keväästä :)



















……………. 
Puun alla

Puu oli kasvanut mäensyrjällä monia kymmeniä vuosia. Keväisin sen latvus 
alkoi punertaa silmujen turvotessa ja lopulta etelätuulen puhaltaessa se 
avasi vihreänkultaiset makealta tuoksuvat kukkansa. Puu oli jo iso ja korkea, 
ja kesäisin sen katveessa vallitsi viileä rauha.
Jossain vaiheessa sen viereen oli rakennettu lato, ja muutamia vuosia sitten 
uusien asukkaiden myötä lato oli muutettu talliksi.

Eräänä iltana, kun kevät oli pitkällä, rastaat viheltelivät puissa, ja palokärjet 
rummuttivat soidintaan, tallin asukkaat odottelivat rauhassa tarhassa sisälle pääsyä. 
Kaikki, paitsi yksi. Tähtipää käyskenteli hermostuneena ympäriinä, sen kaula 
oli kostunut hiestä ja sen valtava pyöreä maha vaappui askel askeleeta 
puolelta toiselle. 
Tamma oli kärsimätön, vauhtia nyt, kauanko tässä oikein täytyy odottaa vielä? 
Kuten joka päivä, tallinpitäjä, keski-ikäinen naisihminen, oli saanut kaiken 
valmiiksi hevosia varten. Karsinat olivat siivottu, lattia lakaistu, hevosille 
laitettu heiniä ja vettä, ja ruokakupeissa odotti muutama herkkuporkkana. 
Tiineen Tähtipään karsinassa oli jo viikon verran pidetty olkia, 
varsominen voisi alkaa koska vain tammalle sopisi.

Nainen käveli tarhan aidalle ja huomasi heti Tähtipään vaelluksen. Nyt se alkaa, 
naisenkin mahassa tuntui jännityksen kouraisu. Hän yritti näennäisesti säilyttää 
malttinsa ja alkoi rauhallisesti ottaa hevosia sisään kuten aina ennenkin. 
Ensin Vanha tamma ja hänen adjutanttinsa Tumma, sitten Tähtipää ja 
viimeiseksi kiukkuinen kuivakka täysihoitohevonen. 
Tänään Tähtipäällä oli kiire, se ei enää halunnut odottaa hetkeäkään.
Tallin vieressä seisovan puun latvassa tuuli muutti suuntaansa ja puhalsi hetken
idästä kylmänä ja koleana.

Nainen sai tuskin hevoset karsinoihin, kun Tähtipää alkoi ponnistaa varsaa ulos. 
Se ei välittänyt hevosten tavanomaisesta arkuudesta varsoa yön hämärässä 
hiljaisuudessa, tai ehkä tarve oli jo niin pakottava, tai sitten se vaan tunsi 
olonsa sopivan turvalliseksi pikku tallissa. 

Tämä oli Tähtipään ensimmäinen varsominen, eikä se oikein tienyt, mitä 
tulisi tapahtumaan. Se kävi makuulle ja hypähti välillä ylös ja kävi taas 
makuulle, selvästi poltot tuntuivat kipeiltä. Varsan kuono ja etujalat olivat 
jo näkyvissä, kun tamma taas hyppäsi ylös ja alkoi hinkata takamustaan 
karsinan seinään. 
Nainen oli seurannut tamman yrityksiä hiljaa viereisestä karsinasta. Nyt tuntui 
olevan aika hieman auttaa. Kun seuraava poltto tuli, ja tamma asettui taas makuulle, 
nainen meni rauhallisesti karsinaan, otti syntymässä olevaa varsaa etujaloista 
ja varovasti veti varsaa tamman työnnön mukana. Kaksi työntöä, ja varsa sai 
olkapäänsä ulos. Nainen irrotti otteensa ja jäi hiljaa istumaan karsinan nurkkaan. 
Kaikki hyvin, varsa alkoi liikkua ja nostella päätään. Se oli sikiökalvon peitossa, 
korvat litistyneinä päätä vasten, kuin märkä leluheppa ja niin kaunis.
Tähtipää oli helpottunut päästyään eroon ahdistavasta tulokkaasta ja hypähti 
taas ylös, jälkeiset edelleen kiinni. Nainen sitoi ne tukevasti paalinnarulla tamman 
häntään ja toivoi, että kaikki irtoaisi ajallaan. 
Nuori tamma huomasi maassa räpiköivän varsansa, syvältä sen kurkusta nousi 
tumma pehmeä hörähdys, niin matala ja hellä, että se värisi suoraan myös naisen
sydämmeen.

...........................

Nainen oli tehnyt Tähtipäälle ja sen varsalle pikku tarhan suuren puun alle 
muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi. Kevät oli vasta alussa, eikä ilmoista voinut 
tietää, omasta tarhastaan pikku perhe olisi helppo ottaa tarvittaessa sisään. 

Tamma ja varsa viihtyivät hyvin suuren puun varjossa. 
Pikkuvarsa oli emänsä kopio, punaruunikko tähtiotsa. Aina naisen kulkiessa ohi 
päivän töissään se huuteli emän viereltä pienellä varsanhirnulla terveisiään. 
Aloha – rauhaa ja rakkautta ja myötätuntoa, nainen ajatteli, 
ALOHA, niimpä….
Puu havisteli lehtimertaan hyväksyvästi. Vihreät ja kultaiset lehdet, joiden 
välistä aurinko kimmelsi, peittivät suojaavana kattona pikkuvarsan ja sen emän tarhan. 
Uusi elämä sai alkaa rauhassa ja turvassa kevään vaihtuessa kesään.