hörinää - todellisuuden harha




Sadepäivän kunniaksi voikin laskea irti haravasta ja hiukka taas pohtia
maailmanmenoa :)
Miksi meidän ihmisten todellisuus niin usein eroaa eläimen - hevosen -
todellisuudesta? Miksi hevosen -elämän - todellisuutta on vaikea hyväksyä?
Tämmöisiin harhoihin viime aikoina törmäillyt.

Pohdiskelun lähtökohtana pidän sitä, että hevonen on oikeassa siinä, että se
kokee elämän ja ajan hetki kerrallaan, sellaisena kun se on.
Ihmisenä olen täysin eri lajia, minulla on puhe ja kieli ja tekstin kautta rakennan
päässäni erilaisia skenaarioita, joihin lopulta itsekkin uskon.
Ei suinkaan reaaliaikaisen informaation perusteella, vaan oman kokemukseni,
tunteeni ja toiveitteni takia. Teen oletuksia ja rakennan odotuksia. Jollain Pietin
heppataitokurssilla teimme kerran oikein sellaisen kirja, "The Great Book of
Expectations", ihan vaan todentaaksemme niitä itsellemme kertomia
iskulauseita :)
( Itseasiassa tämähän voi olla valtava voimavara, avain muutokseen, jos sitä
tarvitsemme ja osaamme käyttää! )

Hevoskursseilla puhutaan paljon hevosen maailmasta ja
hevosen lajinomaisista käyttäytymisestä. Jos tavoitteena on ihmisen ja
hevosen välinen vuorovaikutus, niin pitäisikö myös puhua ihmisestä lajina ja
ihmisen lajinomaisesta käyttäytymisestä

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ymmärtäisin itseäni, homo sapiensia, paremmin?
Minusta ihmisen suuri lahja on, että voimme lyhyessäkin ajassa muokata
omaa käyttäytymistämme ja ajatteluamme tavoitteisiimme paremmin
sopivaksi. Kunhan vaan  motivaatio on kohdallaan  - höh, sanon ikuisena
laihduttajana :)
Myös hevonen oppii koko ajan ympäristöstään, mutta luulempa että se ei
paljoa piittaa neljännesvuosisuunnitelmista tai olympiadeista :)
Elikkä jos haluan toimia hevosen kanssa on opittava ymmärtämään sen tapa
olla. Opittava näkemään hevosen todellisuus, opittava olemaan tulkitsematta.
Opittava myös näkemään se oma todellisuus, ja jos hyvin käy, olen synkassa
hevosen kanssa!  Aina en kyllä suinkaan ole, mutta hienoa, jos huomaan sen.
Silloin on mahdollisuus muuttaa itseään, muuttaa ajatteluaan!

tässä sitä ollaan, viime kesänä

Lopuksi kerron tämän aamuisesta juoksutussetistä Ardan kanssa.
Elikkä harjoittelimme siirtymisiä. Minun toiveeni oli, että Arda säilyttäisi
rauhallisuuden, Arda taas joskus jopa pukkailee ja hilluu, mikä nyt ei muuten
ole sen kummempaa, paitsi että siinä ei oikein oikeat lihakset kehity.....
Noh....käynti - ravi - käynti sujui oikein hienosti kumpaankin suuntaan, jihuu!!!
Laukka - ravi kesti ensimmäisellä kertaa sellaiset viisi kierrosta. Pidin pääni
kylmänä ja odotin rauhassa, että Arda kuuntelee. Kun se siirtyi raviin, kehuin
lempeästi, siirryin käyntiin, seis ja silityksiä.
Toisella kerralla siirtyminen kesti kolme kierrosta ja kolmannella enää puoli.
Tämä oli minusta loistava saavutus ja lopetin siihen.
Olen tosi tyytyväinen Ardaan ja itseeni. Hallitsin hätäisen luonteeni, maltoin
odottaa ja Arda kuunteli, lopulta. Näin pienistä asioista saattaa muodostua
hyvä kokemus niin hevoselle kuin ihmisellekin. Sain sovitettua oman olemiseni
Ardan todellisuuteen sopivaksi, ainakin tänä aamuna!
Kaikkea ei voi muuttaa kerralla, eikä tarvikkaan, kunhan suunta on oikea :)