hörinää - ODOTA!





Jo sellaiset viisitoista vuotta hevostaitoja harrastaneena luulen ymmärtäväni
hiukkasen jostakin jotain. Viime aikoina oppi on kiteytynyt yhteen sanaan,
ODOTA! Odota itseäsi ja odota hevosta.

Oman itsen odottamisella tarkoitan, että kun ajatukset mylläävät hurjaa
vauhtia, ei keholla, siis aisteilla, ole mitään mahdollisuutta ehtiä mukaan.
Ei sitten mitään! Kuitenkin minulla on näkö, kuulo, haju, maku ja tuntoaisti, ja
ehkä myös se kuudes, aavistus. Kaikki tarpeellisia, etenkin hevosten kanssa
puuhatessa.
Miksi sitten annan ajatuksen viedä? Onko tämä sitä luonnon kadottamista?
Vastaan, että koska se on ihmisen tapa. Haluamme päästä helpolla ja saada
nopeasti. Itsekkin hermostun välillä, kun nettiyhteys takkuaa, sillä aivoni ovat jo
valmiina.... Yhteys hevoseen, tai ihmiseen tai kehen tahansa elävään olentoon
tarkoittaa kuitenkin ihan jotain muuta.
Yiquanin sanoin tarvitsen käyttööni koko henkisen, fyysisen ja emotionaalisen
potentiaalini, siis MINUT, ei pelkkiä aivojani.

Oikeastaan on kyse yksinkertaisesti keskittymiskyvystä. Siitä, että ei anna
minkään, edes ajatuksen, häiritä sitä yhteistä hetkeä hevosen kanssa.
Joskus riittää usein pelkkä syvään hengittäminen, uloshengityksellä puhallan
jännitteitä ulos, ja sitten olenkin rento ja läsnä. Ja mikä parasta, homman voi
helposti toistaa ( myös satulassa ), aina jos tuntuu, että ajatus alkaa ottaa
talutusnuoraansa.
Usein oppilaiden kanssa käytän vähän pidempää rentoutusta, jotta ihmiset
helpommin saavat  läsnäolon tunteesta kiinni. Toisille se on helpompaa, joskus
taas voi jokin suuri tunne, vaikkapa suru tai pelko, saattaa hidastaa aistimista.
Itselle kannattaa antaa aikaa, odottaa.






Entä sitten hevosen odottaminen?
Kun alan ehdotella hevoselle erinäisiä asioita, voi silläkin olla ihan muut jutut
mielessä. Esimerkiksi tänään Nooke, jonka kanssa oli kentällä, oli hyvin
kiinnostunut metsän äänistä ja hajuista, tarhakaveritkin nimittäin tuijottivat sinne
ja ottivat laukkaspurtteja ja kiihdytyksiä. Kauriita? 
Olin kuitenkin koko ajan positiivisella, rauhallisella mielellä ja itsekkin yritin
vähän kuulostella sitä metsää........ ihan kun nyt jotain haistaisin :)
Aluksi Nooken mieli oli siis poissa ja siksipä odotin ja annoin hevosellekin
aikaa, ennnekuin pyysin mitään. Ja aluksi yritin tehdä sellaisia ehdotuksia,
että hevosen olisi helppo vastata "kyllä".
Elikkä pyysin tuttuja helppoja asiota, joista pääsee heti kehumaan.
Vähän kerrallaan päästiin taivutuksiin ja ympyrän suurennuksiin ja
pienennyksiin.
Ja täytyihän Nookenkin välissä ottaa muuttama irroittava loikka.....:)
Lopputulemana kuitenkin, että puolen tunnin kuluttua Nooke seurasi minua
vapaana ihan olkapäällä, kun vein liinan paikallleen, ja siitä sitten lähdimme
yhdessä takaisin tarhaan. Bueno!

Eli hevosen ei tarvitse heti reagoida siinä sadasosassa. Tottakai se voi olla,
ja onkin, se suuri päämäärä, mutta jos toivon yhteisyön olevan
vapaaehtooista, pehmeää ja ehkä hevosenkin mielestä mukavaa, kyllä minun
silloin on odotettava sen huomiota ja halua vastata.