hörinää - hitaasta elämästä

Elämä täällä kukkulan kyljessä on rauhallista. Ensimmäinen viikko oli

tosi kylmä, eikä kova tuuli parantanut asiaa yhtään. Talomme kun on espanjaista

tiiviysluokkaa, sisällä on yhtä kylmä kuin ulkona ja öisin oli vaikea saada unta
siinä mekkalassa. Televisio ei toimi (rikki), kuuntelemme radioita, ja onhan täällä
hyvä wifi-yhteys, että maailma on kuitenkin tässä.

Vähitellen sää on lämmennyt. ja nyt pidetään jo ovea auki, niin että ilma ja
luonnon kauneus ja mahdottoman lintumäärän sirkutus pääsee sisään. Välillä
torkutaan ulkona auringossa lämmittelemässä, kuten kunnon ukot ja akat
konsanaan.  Että kertakaikkista lomailua!
Suurta huvia on naapureiden tekemisten seurailu, nyt kevään tullessa ihmiset
siistivat pihojaan? ja hedelmäpuuviljelyksiään, ja joka kulmalla roihuaa
jonkunlainen nuotio. Roskienpoltosta pitäisi kai Suomen tapaan tehdä ilmoitus
palolaitokselle - hah...........
Muuten hyvä juttu, joskus täällä ylhäällä alkaa vaan näkyvyys vähän heikentyä
ilmassa leijuvan savun takia.

Aamuisin paikannetaan naapurin vuohilauma, niiden kaulakellojen kilkutus
kaikuu tyynessä ilmassa. Pipsa on jo tottunut vuohiin, enemmän hänen
elämäänsä rassaa talon liepeillä hengaileva KISSA!  Sitä kun olisi niin kiva vähän
päästä nuuhkimaan ja kirputtamaan, ihan niinkuin Pertsaa kotona.
Illansuussa seuraamme pientä tuulihaukkaa (?), joka metsästää laaksossa.
Se tulee usein taloon tuovalle sähkölangalle lepäämään ja samalla
tarkkailemaan alapuolisia maitaan. Ompa se kauniin värinen lintu!
Harmaansininen päälaki, pehmeän ruskea selkä ja keltainen nokka. Kiikarilla
katsottuna se on ihan käden ulottuvilla.

Ettei nyt ihan höperöiksi tulla, Almunecarissa on perjantaisin markkinat, hauska
kävelykatualue kahviloineen vanhassa kaupungissa, siisti kauppahalli, akvaario
(jossa ei vielä olla käyty) ja vanha linnake. Kaupunki on foinikialaisten perustama
eli tosi vanha.Täällä on myös jäljellä roomalaisten rakentamia akvadukteja,
nähtävää siis riittää!
Jos vaan sinne kylälle pääsisi.........

Tänään nimittäin sattui, olimme pesseet itsemme ja pukeneet pyhävaatteet päälle (espanjalaisuus alkaa tarttua!) ja lähdimme autolla alas.
Kun sitten joku olikin kaivanut räystäämme auki! Tien paikalla oli iso kuoppa,
pieni tyhjä kaivuri, ilmeisesti jotain odotettiin???? Ketään ei näkynyt mailla
halmeilla. No eikun sitten peruuttamaan. Muutaman mutkan jälkeen saimme auton
käännettyä ja ajoimme takaisin talolle. Se siitä.
Vettä on, kahvia on, ruokaa on, kylällä käydään sitten - manjana :) :)