hörinää - tien päällä

noniin, me turistit olemme taas liikkeellä!
Matka tänne Almunecariin sujui mutkattomasti. Isot tiet ovat todella hyväkuntoisia,
ja kun matkanteon ajoittaa ruuhka-aikojen ulkopuolelle, ajaminen on helppoa.
Tie Jerezistä etelään kulkee kauniin vihreän maaseudun halki.
Ennen rannikkoa vastaan tulee karumpia kukkuloita ja lopulta Los Barriosin
kaupunki. Tie päättyy valtavaan risteysalueeseen, me valitsemme rannikkoa
itään myötäilevän kaistan ja olemme pian Costa del Solin länsipäässä.

Ihmettelen taas tätä espanjalaista tyyliä, vaiko turisteja, kaikki asuvat yhdessä
läjässä. Los Barriosista lähtien maisema on yhtä kaupunkia, esikaupunkia,
turistilähiötä, ja taas asutusta. Välillä näkyy isoja puolivalmiita asuntoalueita, jotka
ovat  tyhjillään odottamassa parempia aikoja? Itse maa on tylsää karua
kivikkoista kukkulaa, miksiköhän tästä on tullut niin suosittu?
No Välimeri tietysti on heti vieressä, ja ehkä täällä sitten aurinko tosiaan paistaa -
vaikka samoin kyllä on ollut Atlantinkin puolella, ainakin tänä vuonna :)
Loma, ehkä se sitten tarkoittaa lepoa, aurinkoa, ruokaa, viiniä, mitä sitä muuta
ihminen kaipaa?

Ajamme tuttujen turistipaikkojen ohi, Marbella, Fuengirola, Torremolinos.
Malagan ohittava moottoritie vetää, ja jatkamme edelleen itään. Liikenne senkun
vähenee, maisema muuttuu vehreämmäksi, rannikolla on syviä ja jyrkkiärantaisia
poukamia, täällä on vielä puita, ja toisaalta myös paljon hedelmäpuutarhoja.



Lopulta saavumme Almunecariin ja tapaamme uuden isäntämme apulaisen,
joka ajaa sitten edellä tänne kukkulalle.
Jos isot tiet ovat hienoja, niin tätä pikkutietä ei paljon tieksi voi sanoa :)
Sellaista räystästä pitkin tänne ajettiin........ Ymmärrän kyllä, miksi pikkuiset
korkeapyöräiset autot (ja maasturit) ovat täällä suosittuja - einiin kovin pitkä
pököttimme otti muutaman kerran pohjakosketusta "tien" kumpareissa ja
käänteissä. Loppupätkän hankaluus haihtui pian mielestä, kun näimme
maisemat! Kukkuloiden välistä siintää Välimeri, mantelipuut kukkivat, siellä täällä
rinteessä pilkoittavat valkoiset talot ja ilmassa kuuluu lintujen sirkutus.


                                                               
Lomatalomme on entinen, hyvällä maulla kunnostettu maalaistalo. Se on kiilattu
jyrkkään rinteeseen, ehkä siksi muodoltaan pitkulainen käytävä???
Tilaa kahdelle ihmiselle ja koiralle on ruhtinaallisesti, toimiva keittiö, kaksi
kylppäriä! Vielä kun saamme kamiinan lämmittämään, niin eiköhän tästä tule
aivan ihana helmikuu! Sitä odotellessa :)